maanantai 13. heinäkuuta 2015

Peruspersu

Olikohan se lupaus vai uhkaus, mutta niin taisi tulla sanottua, että nyt on vuorossa Timo Soini. En minä Soiniakaan erityisen hyvin tunne, mitä nyt pari kertaa on tullut tavatuksi. Jotenkin se paremman kuvan kuitenkin antaa kuin nuo iänikuiset median tiedot, joihin ei todellakaan voi varauksetta luottaa. Ministeriainesta ihan ulkonäköä myöten, mutta antaa kansalle sen suomalaisille entuudestaankin tutun kuvan, että ylipainoisiahan me usein olemme. Se ei toki vie mieheltä kykyä hallita poliittista mandaattiaan, mutta saa ihmiset hieman arvelemaan, että mahtaakohan tuo mies oikein pystyä hoitamaan asioita, kun nuo omat linjatkin on jääneet hoitamatta. Tulee vähän samanlainen olo kuin Simo Salmisen laulussa:”Kunnan asioista Pentti muka hyvin huolehtii, vaikka pyörä on ulkona yön.”

 
Oman puolueen sisällä Timo on hyvin suosittu, siitäkin huolimatta, että jotkut kyllä pitävät häntä itsevaltiaana, joka ei oikein huomioi toisten mielipiteitä ja antaa kentän selviytyä yksin omien ongelmiensa kanssa. Kieltämättä kuulun tuohon ”jotkut” -porukkaan. Timo ei myöskään ole rasisti, mutta antaa rasistisen siiven liialti mellastaa puolueessa ja sitä kautta antaa myös puolueen maineen kärsiä.

No, enhän minä tiedä, viekö vai tuoko rasismi puolueeseen ääniä, mutta väärin se kuitenkin on, varsinkin kun totuudenvastaisiin huhuihin ei puututa. Oppositiojohtajana Timo Soini oli värikäs persoona ja useimmiten oikeassa, mutta ministerin kyvyt punnitaan tulevaisuudessa. Muiden puoluejohtajien tavoin tämäkin ”maisterisjätkä” on lähes kokonaan vailla kokemusta oikeista töistä, mutta teki sentään konttorihommia SMP:n puoluetoimistossa, josta imi myös nykyisen puolueen perusideologian. Omien sanojensa mukaan Timolla on myös kokemusta työttömyydestä. Veikko Vennamon SMP oli jotenkin rehdimmän tuntuinen, mutta murenihan se aikaa myöten. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, mihin milloinkin verrataan. Moniin muihin puolueisiin verrattuna perussuomalainen politiikka on myös varsin rehtiä.

Timo Soini ei ole Veikko Vennamo, eikä Perussuomalainen puolue ole SMP, mutta samalta aatepojalta nuo puolueet ovat voimansa ammentaneet. Kumpikin vastusti korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja puoluetukea. Kun Pekka Vennamosta tuli PostiTelen pääjohtaja keskenjääneistä opinnoista huolimatta, kärsi tämäkin periaate vararikon. Nyt kun vaaleissa hyvin menestynyt Perussuomalainen puolue kylpee rahassa saadessaan nostaa ruhtinaalliseti puoluetukea, on Soini hiljentynyt myös tästä asiasta.

Timo Soinista ei kuitenkaan ole kovin vaikea löytää positiivisia puolia. Mies on nopeaälyinen ja sanavalmis ja ainakin vaikuttaa myös huumorintajuiselta. Teki miehekkään teon kieltäytyessään edellisen hallituksen ministeripaikasta, koska olisi joutunut kokoomuksen talutusnuoraan. Kaikkihan me nyt tiedämme, miten siinä nuorassa kävi.

Soinin elämänkatsomus on myös kristillinen, joten en usko, että mies pystyy ainakaan kovin paljon puhumaan totuuden vastaisia juttuja.

Tämä siis tällä kertaa Timo Soinista. Tämä keskustavasemmistolaisen työväenpuolueen pomo on todellinen valopilkku harmaassa poliitikkojen massassa, joten kyllä hän paikkansa poliittisella kartalla on ansainnut. Puolueen sijoittaminen tähän kohtaan tällä samaisella kartalla johtuu osittain kannattajakunnan rakenteesta samoin kuin puolueen ohjelmasta.

Seuraavalla kerralla sitten on vuorossa toinen poliittinen valopilkku Juha Sipilä ja ”kepu”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti