Päivi, Päivi... elämäni valo

Sen verran oikeistolainen valtio Suomi on, että keskiryhmien oikealle puolelle syntyy oikein pientä ruuhkaa, josta on sitten pitänyt valita ”kepua” lähinnä oleva puolue. Minun näkemykseni mukaan siihen on sitten arpoutunut Kristillinen liitto, noista yhdenasian liikkeistä, joita Suomessa on aivan liikaa. 

>

  Kuva: karikatyyri.fi

Jostakin syystä tuon puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen on nousut minun suosikikseni lähinnä siviilirohkeutensa ja rehellisyytensä vuoksi. Suomalainen käytäntö toki on se, että poliittista vaikutusvaltaa voidaan jopa rahalla ostaa ja esimerkiksi eduskuntaan pääsee huomattavasti paremmin laulamalla, urheilemalla ja rahalla kuin järkevillä poliittisilla mielipiteillä tai jonkinasteisella asiantuntemuksella. Se on kansallinen tapa, jota tämäkään blogi tuskin muuttaa. Päivi Räsäsen kohdalla asiaa on ehdottomasti auttanut kristillinen näkemys, jota minäkin arvostan. Se näkyy paitsi hyvin vanhoillisessa elämänkatsomuksessa, myös mielipiteiden, jopa naiiviutta hipovassa rehellisyydessä. Olkoonpa Päivin ajatus kuinka typerä tahansa, se on kuitenkin rehellinen. Se on ominaisuus, joka on ylettömän harvinaista poliitikkojen piirissä, joiden ensimmäinen ajatus yleensä on: ”Mitä minä tästä hyödyn, mitä puolue hyötyy ja tuokohan tämä ääniä.” Vain aniharva uskaltaa edes itseltään kysyä, että onko tämä oikein.

En osaa kuvitella tilannetta, että Päivi Räsänen suoranaisesti valehtelisi, niin yleistä kuin se politiikassa onkin. Se on eräs tekijä, joka nostaa Päivin minun suosikikseni, vaikka jaksan kyllä epäillä, että vaaleissa kuin vaaleissa olisi nippu ihmisiä, joita mieluimmin äänestäisin. Ei se pelkästään puolueesta johdu, sillä esimerkiksi kunnallispolitiikassa voisin hyvinkin antaa ääneni vaikkapa ”kirkkokansalle”, jos joukkoon olisi eksynyt joku järkevästi asioihin suhtautuva kansalainen, jonka uskoisin ajavan kotikuntamme etua.

Jos siis lähtökohdaksi otan koko eduskunnan ja alan sijoittaa oman kannatukseni mukaan poliitikkoja järjestykseen, niin kyllä selkeästi Räsänen nousee puolivälin yläpuolelle ihan näistä mainituista syistä. En häpeä tunnustaa, että myös monessa poliittisessa asiassa olen kristillisten kanssa samaa mieltä, mutta puolueeksi en silti mitään ”seurakuntaa” kelpuuttaisi enkä myöskään valtakunnallisissa vaaleissa tule äänestämään.

Päivi Räsänen on lääkäri, joten varmasti tässä lääkäripulasta kärsivässä maassa hänelle olisi löytynyt hyödyllisempääkin tekemistä kuin poliisiministerinä ja poliitikkona oleminen. Hänenkin koulutukseensa on tuhlattu kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja yhteiskunnan varoja. Ei varmaan ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että lääkäreistä tehdään ministereitä, jos ei näiltä löydy mitään erityisosaamista juuri kyseisen ministeriön alalta. Vaikka kyseessä olisi sisätautilääkäri, ei hän ainakaan tällä perusteella olisi pätevä sisäministeriksi.

Totta kai meidän tulee hyväksyä eduskuntaan myös lääkärit, sillä onhan toki tarkoitus, että eduskunta todella edustaisi Suomen kansaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien ihmisryhmien tulisi olla siellä edustettuna. Onhan meillä suuri joukko rikollisia ja juoppoja. En kuitenkaan pidä tarpeellisena, että osan edustajista on kuuluttava tähän ryhmään. Kyllä hyvämaineisuuden pitäisi olla edelleen yksi vaatimuksista. Joskus tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että tästä maasta ei löydy paria sataa kunnon kansalaista.

Myös Päivi Räsästä on tässä nyt tullut kehuttua jo sen verran, että en erityistä ”hyvä Päivi” -palstaa tähän kirjoitukseeni sisällä, vaan lopetan kommentointini seuraavaan lauseeseen: Päivi Räsänen on hyvä ihminen, mutta ei ehkä sittenkään sopiva ministeriksi.

Minun listassani, vasemmalta oikealle, on seuraavana vuorossa RKP, joka myös kuuluu turhakkeiden joukkoon. Myös tämän puolueen puheenjohtaja saa siis seuraavana maistaa ehkä jo hieman tylsynyttä sanan säilääni.