Moskeija ja muslimit

Suuresti ihmettelen, että monet ihan järkevinä pitämäni ihmisetkin vastustavat islaminuskoisten hanketta Helsingin Suurmoskeijasta. Onhan siellä Suurkirkko ja Uspenskin katedraalikin. En minä tiedä, miten nuo kotimaiset suurhankkeet on rahoitettu, mutta epäilen että valtio ja kunnat eivät ole suuresti niitä tukeneet. Kun me suomalaiset säädimme lain uskonnonvapaudesta, tarkoitimmeko todella sitä. Jos muslimit haluavat rakentaa oman pyhättönsä, ei meillä ole edes oikeutta kieltää sitä. Samalla kun vaadimme maahanmuuttajilta velvollisuutta kunnioittaa maamme lakeja, on meidän itse käyttäydyttävä esimerkillisesti ja pidettävä niitä lakeja pyhinä. Laki uskonnonvapaudesta kuuluu tuohon kokoelmaan kansallisesta lainsäädännöstämme, ja sitä meidän tulee noudattaa ihan mukisematta. 

 Imam-Ali-Moskeija Hampurissa. Kuva: Staro1/Wikipedia

  

Totta kai on ikävä, että maailmalla soditaan. Tällä kertaa ihan pahimmat kahakat näyttävät osuvan alueille, joissa islam on valtauskonto, mutta ei kristittyjen keskinäinen kahina Ukrainassa paljonkaan miellyttävämmältä vaikuta. Silloin tällöin maailmalta löytyy joukkohautoja, jonne kristityt ovat haudanneet kättensä työt. Saksan kansa piti itseään kovinkin sivistyneenä ja Jumalan erityisessä suojeluksessa olevana porukkana ja piti melkein velvollisuutenaan hyväksyä Hitlerin toiminta, kun tämä tuhosi ”valittua” kansaa.

Kerettiläisyydestäni huolimatta minäkin pidän itseäni vähintään uskonnollismielisenä, mutta en siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - ole se, joka heittää ensimmäisen kiven muihin uskontokuntiin kuuluvia kohti. Kaipa minä olen jotenkin sinisilmäisen hölmö, kun luulen, että suurin osa kaikista maailman uskovista palvelee tarkalleen samaa jumalaa, jonka koko ja näkö on meille kaikille jossakin määrin arvoitus. Onkohan se vain sitä ihmisten erilaisuutta, että meidän on pitänyt luoda itsellemme erilaisia uskontokuntia ja lahkoja, ja juuri meille on auennut tuo suuri salaisuus, joka kaikilta muilta on pysynyt suljettuna. Onkohan se juuri sitä kerettiläisyyttä, että vaikka kunnioitankin ortodoksisen kirkkokuntamme tapoja, en koskaan ole väittänyt, että esimerkiksi luterilainen kirkko palvelee jumalaa väärällä tavalla. En myöskään väitä, että kieli on väärä, kun muslimit käyttävät jumalasta arabiankielistä sanaa Allah. Historiallisista tapahtumista he ovat eri mieltä kuin me kristityt, mutta aika lähellä kristinuskoa he ovat silloin, kun he ylistävät ” Jumala on suurin ja on vain yksi Jumala”. Kyllä minä kysyn, että mitä väärää tuossa lauseessa on?

Maailmassa on terroristeja ollut aina, ja maailmassa on sodittu kaikkina aikoina. Sotien pääasiallinen syy on aina ollut vallanhimo, mutta on tuntunut jotenkin hyväksyttävämmältä, kun on voitu sanoa, että puolustamme kotia, uskontoa ja isänmaata. Varsinkin uskonto saa sodankin tuntumaan ikään kuin pehmeämmältä, vaikka samaa valloitussotaa se oikeasti on. Sodanaikaisia terroristeja Suomessa nimitettiin aikoinaan kaukopartiomiehiksi, ja heille jaettiin mitaleja. Totta on, että ajat ovat muuttuneet ja terroriteotkin pahentuneet, mutta sama oikeassa olemisen tarve niitä nykyisinkin ruokkii.

 Sissejä vai sotarikollisia?

Kaipa minä nyt hieman kaukaa hain tuon puolusteluni moskeijan rakentamiselle, mutta halusin vain sanoa, että kaikilla uskontokunnilla on oikeus rakentaa omia ”valtakunnansalejaan”. Se on siis ihan laillinen oikeus, eikä meillä ole siihen nokan koputtamista. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se tuo myös kymmeniä miljoonia ulkomaalaista rahaa Suomeen, joten kiitetään nyt ainakin.

Aivan varmaa on, että myötämielisyys muslimeja kohtaan ruokkii vihaa vähemmän kuin tämä Suomessa niin yleinen rasistinen käyttäytyminen, johon monet itseään uskovina pitävätkin sortuvat.