Venäläiset tulevat

No tuskinpa venäläiset ihan oikeasti tulevat, mutta sanoisinko, että tulisivat, jos uskaltaisivat. Poliitikot hehkuttavat, kuinka pitkät ja hyvät suhteet meillä on Venäjään, mutta taitaa se pikkuisen liioiteltua olla. Hyviksihän näitä suhteita ei voida sanoa siitäkään huolimatta, että kansalle on tätä puppua syötetty vuosikaudet. Toki Putinin haaveina on vallata Suomi, mutta tuskinpa hän sitä uskaltaa yrittää niin kauan kuin on epäselvää, kuinka läheiset suhteet meillä on Natoon ja mitä tapahtuisi, jos Naton ystävyyskumppania vastaan suoranaisesti hyökättäisiin. Selkeistä mielenterveyshäiriöistä huolimatta ei Putinkaan niin hullu ole, että suututtaisi maailman suurimman sotilasmahdin, sillä saattaisihan se merkitä yhden suurvallan loppua. Suomea kohden Venäjä suuntaa vain uhittelupolitiikkansa ja napsii samalla huonommin varustautuneita entisiä neuvostovaltioita, sikäli kun pystyy julistamatta avointa sotatilaa. Kyllä Suomikin siinä listalla on, mutta luultavasti vasta jälkiruokalistalla. Krim lankesi kuin manulle illallinen, mutta muu Ukraina on jo vaikeampi pala, varsinkin kun täytyy näytellä, että ”ei me sodita, rauhaa vaan rakennetaan”. Kovasti muistuttaa propaganda Mainilan laukauksia.

 

Näihin päiviin asti olen ollut Naton vastainen, mutta kyllä ajat ovat muuttuneet, ja Venäjän käyttäytyminen sitä luokkaa, että hymyilyttää puheet ”omasta uskottavasta puolustuksesta.” Olisihan meillä sellainen, jos epäilisimme, että Tanska, Islanti tai Norja hyökkäisivät Suomeen, mutta kun ei ole luultavaa, että noista sivistysvaltioista tuskin yksikään on halukas sotimaan, jää jäljelle vain idästä tuleva uhka. Venäjää vastaan meillä ei ole uskottavaa puolustusta, ja 10 miljardin lentokonehankinnat vaikuttavat lähinnä rahan tuhlaukselta.

Saa minut sotahulluksi leimata, kun sanon, että ainut uskottava tapa tehdä Suomesta todella uskottava sotilasmahti on liittoutuminen Naton kanssa. Ihan perustellusti voidaan sanoa, että omalla käyttäytymisellään Venäjä ajaa Suomea siihen suuntaan. Todellinen Venäjäänkin tehoava pelote syntyisi esimerkiksi itärajan lentokenttien vuokraaminen Naton käyttöön. Naton lentotukikohdat Lappeenrannassa ja Kuusamossa hiljentäisivät varmasti naapurimme hihulointia. Silloin ja vasta silloin voisimme sanoa, että meillä on uskottava puolustus, jota tuskin tarvitsisi vahvistaa edes omien lentokoneiden ostolla.

Kyllähän vähän omituiselta tuntuu, että venäläiset ostavat tontteja jostakin sisämaasta ja varsinkin jostakin sotilaallisesti merkityksettömän Ähtärin varikon läheisyydestä, mutta jos rahalla maksavat, niin antaa ihmeessä ostaa. Ehkä sitten aikaa myöten huomaavat, että tuli haukuttua väärää puuta, sillä ei siellä Ähtärissä muuta ole kuin hävitettäväksi tuomittuja räjähteitä. Jos todella tulisi kaikkien pelkäämä sotatila, niin tuskinpa siinä auttaisi edes venäläisten kauppakirjat, jos palstalla todella olisi jotain merkitystä.

Kyllä minä siihen uskon, että Putinin haaveissa on sotaretki Suomeen, mutta pahaa pelkään, että tämän diktaattorin housut kastuisivat jo Vaalimaan raja-asemalla, jos Suomi todella olisi Nato-maa. Näin on Suomea paljon pienempi ja heikompi Virokin onnistunut turvaamaan oman puolustuksensa. Venäjä voi aina heristellä nyrkkejään, mutta jalallakaan ei Viron maaperälle astuta.

Sellaista se elämä on.