Tulos tai ulos

Populismi on ollut viime vaalien tunnusomainen sanonta, ja se on liitetty jo muihinkin puolueisiin kuin vain perussuomalaisiin. Tosiasiassahan se näin onkin, sillä kautta aikojen populismia on käytetty poliittisena taistelukeinona eikä se koskaan ole ollut yhden puolueen yksinoikeus.

 

Pahinta populismia onkin aina ollut se, että sanaa on käytetty lyömäaseena yhtä puoluetta kohti. Populismi sinänsä ei ole mikään paha asia, mutta kun on olemassa hyvin suuri osa kansasta, joka ei oikein sanan merkitystä tajua, niin sitä on helppo käyttää melkein kuin kirosanaa. Populismin alkuperäinen merkityshän on kansan tahdon kuuntelu ja siihen mukautuminen. Ihan aina ei populismikaan tätä maata auta, sillä totta totisesti tämä kansa asettaa hiihtäjät taloustieteilijöiden edelle, jossa kyllä piilee tietty vaara. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö heilläkin olisi ihan hyviä mielipiteitä, mutta ei lähtökohtaisesti kovinkaan hyvää asiantuntemusta esimerkiksi talouspolitiikassa. Ei siis lähtökohtaisesti, vaikka se ei toki kulu hiihtäessäkään, jos se jossakin on tullut hankittua. Pelkään vaan, että tämä tietämys vain harvoin on valinnan perusteena. Valinnan perusteena on esimerkiksi joku kultamitali. Se on tietysti näkyvä saavutus tämän kansan brändin eteen, mutta sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä eduskunnan kanssa. Kunnia siis urheilijoille, mutta ei eduskunta saa olla mikään ”kehäraakkien” suojatyöpaikka. Ihan sama pätee laulajiin ja muihin ”komeljenttareihin” - kannustetaan ja suositaan heitä siellä, missä ovat suosionsa ansainneet.

Ehdottomasti pidän Juha Sipilää parhaana ehdokkaana pääministeriksi, jos todellakin on niin, että virka kuuluu jonkun puolueen puheenjohtajalle. Tätä järjestelmää en nyt ala kritisoida, vaikka sen ylivoimaisuudesta en ole yhtä vakuuttunut kun monet poliitikot.

Ollaan nyt ainakin jonkun tahon kanssa yhtä mieltä siitä, että Sipilä on mies paikallaan. YLE uutisoi melko näyttävästi, kuinka hän hehkutti uutta poliittista kulttuuria muun muassa tuolla otsikon lauseella ”Tulos tai ulos”. Jos tuo uusi kulttuuri todella lepäsi tuossa lauseessa, törmätään taas sanaan populismi. Populismia pahimmillaan on toisten toiminnan ”varastaminen” ja sen lanseeraaminen omana uutena ideanaan. Juuri näinhän menetteli mm. Jyrki Katainen. Kun tulosta ei syntynyt, tämä ”vastuunkantaja” luikki pakosalle.

Minuun kun ei oikein pure nuo nokkelat sutkautukset, olen hieman varovainen asettamaan Timo Soiniakaan hallitukseen. Varmasti miehellä on tosi hyviä ajatuksia, mutta suu ja järki eivät aina ole synkroonissa keskenään, ja se vie hieman uskottavuutta. Oppositiossa tällainen englantilaistyylinen politiikka olisi paikallaan, mutta en silti haluaisi perussuomalaisten jäävän oppositioonkaan.

”Kepulla” on paljon hyvää ministeriainesta, mutta niin on ”demareilla” ja ”persuillakin”, joiden ministerikykyjä halutaan usein mollata. Kyllä kuitenkin Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Pirkko Mattila päihittävät mennen tullen nuo Kokoomuksen ”pikkutytöt”, joiden aikaansaannoksia ei kovasti päästä kehumaan. Kokoomus on muutenkin kykynsä näyttänyt, joten ei missään tapauksessa hallitukseen.