Kansanedustaja Hakkarainen

Sehän se juuri pahinta on, että Hakkarainen edustaa Suomen kansaa ihan puhtaimmillaan. Harvinaisen suuri joukkohan meissä on juoppoja ja rasisteja. Toki tiedän, että Hakkarainen on hyvin menestynyt sahuri, mutta samalla hän kuitenkin on jatkuvasti muniva suhari. Minun tehtäväni ei ole antaa kenestäkään diagnoosia, kun en lääkäri ole, mutta näin maallikon silmin katseltuna vaikuttaisi, että kyseessä on alkoholismi, johon ei oikein parannuskeinoa tunneta. 
 

Tuskin se ”persujen” rasistiselle siivelle kovin suuri mainos on, että mies kännipäissään örveltää olevansa mies ja lausuu muutamia hyvin alatyylisiä ilmauksia maahanmuuttajista. Se ei yksinkertaisesti ole sopivaa, ja sen sijaan, että Timo Soini alkoi selittää Hakkaraisen ansioita kauppiaana, hän olisi tehnyt paljon fiksumman vaikutuksen kertomalla, että kyseessä oli pahimman luokan munaus ja että hän toivoo, ettei tuollaisia känniläisten houreita enää tulisi esiin. Varmasti me kaikki tiedämme, ettei Hakkaraisen esiintyminen mikään plussa ole perussuomalaisille, mutta ei myöskään kuvannut puolueen ohjelmaa. Senhän Soini toki olisi voinut sanoa, sen sijaan että rupesi mollaamaan kanssaihmisten punaviinin juontia.

Kuten sanottu, kyse on suomalaisesta kansanedustuslaitoksesta, johon valitaan pääasiallisesti ihan fiksuja ihmisiä ja näitä mätäpaiseita sattuu silloin tällöin yli puoluerajojen. Vasta lakkasin tuntemasta myötähäpeää Arhinmäen töppöilyistä, niin eikös vaan löytynyt joku Hakkarainen, joka taas kuohuttaa mieliä hetken aikaa. Mitään uusia ilmiöitähän nämä eivät suomalaisessa politiikassa ole, mutta ei se nyt mikään ansiokaan ole, jos ministeri sammuu hissiin ja lähettiläs virtsaa vaatenaulakkoon, kun ei oikein tiedä missä mennään. Rattijuoppoudesta kärähtäminen on jo niin yleinen ilmiö, että se ei vähäkään vaikuta edustajan äänimäärään seuraavissa vaaleissa.

Kun yksityinen vedonlyönti on Suomessa kielletty, niin en vetoa lyö, mutta hattuni voin syödä, jos tuo Hakkaraisen raittiuslupaus kestää syksyyn saakka. En väitä, että kyseessä olisi alkoholismi, mutta toivotaan niin. Rehellinen juoppous on sen luokan asia, että silloin on kyse jo heikosta moraalista, eikä sellaista ihmistä missään tapauksessa tulisi valita Suomen eduskuntaan. Juoppo luulee hallitsevansa alkoholin käytön, mutta ei yksinkertaisesti välitä raitistua. Alkoholisti kyllä tahtoisi raitistua, mutta kun kyse on sairaudesta, niin oma tahto ja omat voimat eivät riitä. Tämä asia lukemattomine lupauksineen varmasti tunnetaan kaikissa niissä perheissä, jotka kärsivät tästä ongelmasta. Lupaus toisensa jälkeen johtaa uuteen ryyppyputkeen.

Kyllä alkoholisti pystyy olemaan raittiina pitkiäkin aikoja, perheensä vuoksi, työpaikkansa vuoksi tai pelätessään jotakin, mutta ilman, että hän yrittää sitä itsensä vuoksi, ovat hänen raittiit päivänsä luetut. Varsin luonnollista oli, että Hakkarainenkin elämää järisyttävässä krapulassa vannoi ikuista raittiutta. Kyllä minä vilpittömästi toivon, että miehen ikuisuus olisi pitempi kuin muutaman viikon. Ei hänen juomisestaan Suomi juuri kärsisi, mutta kyllä se jonkinlaisen kuvan tästä kansasta antaisi.

Tätä Suomi-brändiä voidaan vain pahentaa puolustelemalla tekoja, joissa ei mitään puolustelemista ole. Ei se oikein hyvä selitys ole, että tämä on läpileikkaus Suomen kansasta. Juuri näin ei pitäisi olla, vaan täällä pitäisi olla se ”paras osa.” Onhan Suomi maailman väkivaltaisin maa, mutta ei se silti oikeuta puukottajia ja pahoinpitelijöitä eduskuntaan. Vaikka se antaisi kyllä hyvän läpileikkauksen.

Pidän edelleen ”persujen” ohjelmaa hyvänä siltä osin kuin se jättää ”mamut” rauhaan, mutta Hakkaraisen kaltaisia hihhuleita en kannata.