Millä oikeudella

Tuntuuhan se joskus siltä, että minulla on jonkinlainen määräysoikeus tähän maahan, kun sentään isäni on henkensä edestä taistellut sen puolesta. Kun nyt oikeasti ajattelen, niin kyllähän se tietysti pienen oikeuden antaa, mutta en usko, että se ihan yksityistä omistusoikeutta synnyttää. Kyllä meillä ”kanta-asukkailla” kai kuitenkin on etuoikeus vaalia sitä lakia ja järjestystä, jota isämme ovat puolustaneet ja jota myös minäkin olen sillä omalla panoksellani ollut rakentamassa. Jotta nyt en kuitenkaan kauheasti ylpistyisi, niin ei käynyt isäni yksin sotia, enkä minäkään niin kauheasti aikaan ole saanut, että vallan voisin omistajaksi heittäytyä.

Kun nyt monella tavalla olen koettanut näitä suomalaisia rasisteja järkyttää, niin ei kai kauhean suuri lisäys enää ole varmaan se, että viimeisimmässä Suomen käymässä sodassa oli Suomen puolella enemmän ulkomaalaisia kuin nyt meillä on ”mamuja”. Kelpasivat silloin, miksi siis eivät kelpaisi nyt. Minäkään en toki muista niitä aikoja, mutta melko varmasti uskon, että ei monikaan näistä ”maahanmuuttokriittisistä” ollut silloin vielä syntynyt.

En minäkään ihan tunteettomasti ulkomaalaisiin suhtaudu. On toki väärin se, jos nämä käyttävät hyväkseen sitä yhteiskuntaa, joka heidät on suojiinsa ottanut, mutta se ei anna oikeutta liioitella eikä vääristellä näitä muutamia kriminaaleja ja sosiaalitapauksia, joita on kieltämättä olemassa. Kielitaidottomuus ja sen mukanaan tuoma kotouttamattomuus aiheuttaa kyllä joskus niin suuria ongelmia, että se purkautuu epäsosiaalisena käytöksenä. Kyllä me kaikki ulkomailla asuneet sen tiedämme, vaikka emme mahdollisia rikoksia hyväksyisikään. Se asia on maailmanlaajuinen, ja myös suomalaiset saattavat omalla käytöksellään mokailla ulkomailla.

Tästä tulenkin varsinaisesti siihen asiaan, joka sai minut kirjoittamaan taas tällä kertaa maahanmuuttoasiasta. Ei taida olla ensimmäinen kerta ja tuskinpa viimeinenkään, mutta kun olen joutunut todistamaan niitä monia virheellisiä väittämiä ja kokenut molemminpuolista maahanmuuttoa itsekin, en pysty pitämään monttuani ummessa.

Kaikenlainen epäsosiaalinen elämä on siis tuomittavaa. Ties monennenko kerran ovellemme ilmestyi taas mies. Todennäköisesti aidosti kielitaidoton ulkomaalainen, jolla oli se monelle tuttu lappu kourassa, jossa valiteltiin elämän surkeutta ja koetettiin myydä joitakin esineitä. En tiedä mitä myytävät esineet olisivat olleet, sillä en suostunut edes vilkaisemaan niitä. En muutenkaan suostunut tukemaan herraa, jotta en antaisi viestiä, että hyväksyn tällaisen ”kerjäämistavan”. Ilmeisesti täytyy seuraavaa kertaa varten kirjoittaa muutamalla itäisellä kielellä lappu jossa lukee: ”Mene töihin tai kotimaahasi.” Ehkä se tekisi selväksi, että tämä Suomi ei ole mikään kerjäläisten luvattu maa.

 Alkuperäinen piirros: Uli Stein

Uskontoon, rotuun ja kansallisuuteen katsomatta tänne ovat tervetulleita kaikki ne ihmiset, jotka haluavat tätä maata rakentaa ja ovat valmiit työskentelemään sen puolesta. Kristittynä ihmisenä minulla ei ole edes oikeutta kieltää sitä.

Mutta niinhän se on: ”Maassa maana tavalla tai maasta pois..