Bloggerin päiväkirja

Selasin tässä vuosien varrella kertyneitä blogejani ja totesin, että kyllä minunkin ajatukseni tästä maailman menosta on vuosien varrella muuttunut. Ihminen vanhenee ja maailma muuttuu. Ajatuksilla on taipumus muuttua tässä ohessa, eikä sitä aina edes huomaa. Joskus melkein tuntuu, että olen riidellyt itseni kanssa niin kuin eräs paikallispoliitikko. Ensin perusti yhdistyksen ja sitten moitti julkisesti, että yhdistys on perustettu. No sellaista sattuu, eikä sitä aina edes itse huomaa, vaikka sattuisi vähän useamminkin. Joihinkin ylilyönteihin olen vuosien varrella sortunut, mutta onni onnettomuudessa näyttää olevan, että enimmäkseen olen kirjoittanut melko asiallista tekstiä, enkä koskaan ole sortunut ala-arvoiseen kielenkäyttöön. Johtuneeko sitten siitä, että olen ihan itse nähnyt sen ruumiinosan, josta jotkut vain puhuvat, ymmärtämättä lainkaan, ettei se mitenkään politiikkaan liity.

  

Enimmäkseen olen ollut huomaavinani, että olen koettanut nojata kulloinkin totuudeksi uskomiini asioihin ja kommentoinut niitä sitten joko omien kokemusteni tai tilastokeskuksen keräämien tietojen pohjalta. Yksittäisiä poliitikkoja olen arvostellut joskus ihan julkisesti, mutta tosi harvoin. Tässä olen nojautunut Suomen lakiin ja oikeuskäytäntöön, joka antaa tietyn oikeuden arvostella julkiseen asemaan asettautuneiden ihmisten toimintaa tässä nimenomaisessa tehtävässä. Tavallinen kansalainen, jopa bloggerikin, on ikään kuin työnantajan asemassa politiikkoihin nähden. Poliitikoilla ei ole samaa oikeutta kansalaisiin nähden. Täytyy vain todeta, että itsehän ovat tiensä valinneet.

Yleisesti ottaen anonyyminä tapahtuvat nettikirjoittelut antavat pääasiassa jonkinasteisen kuvan kirjoittajasta itsestään, olkoonpa kirjoittelu sitten positiivista tai negatiivista. Pääsääntö on, että rehellinen ihminen käyttää omaa nimeään ja tulee ihmisenä huomioiduksi tai ei tule, riippuen ihan sanomasta. Kaiken maailman ”luikurit” kommentoivat asiaa kun asiaa jonkun nimimerkin suojassa, jossa voi sitten heittää millaista lokaa tahansa ihmisten päälle. Kyllä minäkin siitä osani olen saanut, mutta en ole alentunut edes noteeraaman tuota ”törkypostia”. Olen vain todennut, että eivät kaikki toisetkaan näytä käyvän täysillä, joten ei minullakaan ole mitään hävettävää tässä seurassa.

Tosiasiassa toivon edelleen, että ihmiset lukisivat blogejani ja myös kommentoisivat niitä. Ehkä en kaikkea törkypostia pistä edes näkyville, mutta kaikki se, joka herättää asiallista keskustelua, on tervetullutta.

Edelleen kirjoittelen sekä poliittisista että hengellisistä asioista omia mielipiteitäni, joita en väitä ehdottomasti oikeiksi, mutta aina ne nojaavat johonkin totuuteen. Yleensä en kerro kenenkään yksityisen ihmisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, mutta jos joskus luette minun teksteistäni jotain tällaista, niin voi puolustautua ainoastaan sillä, että tottahan se on. Oman bogini historia ei kerro yhtään tapausta, jota en pystyisi myös toteen näyttämään, ja yhä edelleen olen melko tarkka tässä suhteessa.