Poliittinen pätevyys

Suuresti ihmettelen tätä suomalaisten asennetta poliitikkojen pätevyyteen. Selvää on, että hyvin monenlaista osaamistahan me tarvitsemme myös poliittisessa päätöksenteossa, niin kuin elämässä yleensäkin. En kuitenkaan pidä ihan varmana sitä, että hiihtämällä hankitaan riittävä tietomäärä eduskuntaan. Selvää on sekin, että päätöksenteko tämänkään kokoisessa maassa ei voi olla kansanedustajien osaamisen varassa, mutta haitaksi ei ole, jos he jotain tietäisivätkin. Vaikka Marjo Matikainen on iskenyt itsensä läpi hiihtäjänä, on hänen koulutustaustansakin melko mittava eduskunnan keskiarvoon verrattuna. Urheilu, laulu tai joku muu harrastus ei mielestäni saakaan olla este eduskuntaan pyrittäessä, mutta nämä harrastukset tuskin antavat pätevyyttä arvioida ammattimiesten tekemiä päätöksiä. Sitä varten meillä on varsin mittava joukko erilaisia asiantuntijoita ministeriöissä ja kyllä poliittisen päätöksenteonkin pitäisi jossakin määrin nojata noiden asiantuntijoiden lausuntoihin. Ei ole kohtuullista, että ministeri ministerin vallalla kävelee noiden asiantuntijoiden yli ja pakottaa puoluekurin voimalla eduskunnan tekemään typeriä päätöksiä.

Selvää on, että ei eduskuntaan riitä kaikkien alojen ammattilaisia, mutta jos ja kun ammattitaitoa löytyy, on se käytettävä hyödyksi. Luulisi, ettei ihan niin leväperäisesti asioihin suhtauduta, että ministeriksi valitaan ihmisiä, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä johtamastaan ministeriöstä. Olen usein sanonut, että vähintä, mitä voidaan vaatia olisi se, että liikenneministerillä olisi ajokortti ja puolustusministeri olisi armeijan käynyt. Eivät lie niin suuria vaatimuksia, että muodostaisivat esteen hallituksen muodostamiselle.

En väitä, etteikö vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistöllä olisi pätevyyttä mihinkään, mutta ihan varmasti hän ei ole ydinvoiman asiantuntija, ja näyttää tuntevan suomalaisen osakeyhtiölainkin varsin heikosti. Enemmän minä surin Suomen kansaa kuin Fennovoimaa seuratessani tämän sankarin taistelua tuulimyllyjen puolesta. Kysehän on siitä, että veronmaksajien rahoilla rahoitetaan yhtiöitä, joilla ei koskaan ole mitään arvoa energiamarkkinoilla. Kun nämä myllyt tulevat tiensä päähän joskus 10 – 15 vuoden päästä, ovat ne enemmän ongelmajätettä kuin uusiokäyttöön soveltuva ydinpolttoaine.

Myöskään tämä paikallinen Don Quichotte täällä Kalajoella tuskin on asiantuntija näissä asioissa. 

En väitä, etteiiö näillä ihmisillä olisi mitään osaamista miltään alalta, mutta turhaa he päätään seinään hakkaavat, olisi sille varmaan parempaakin käyttöä. Jos ei muuhun niin ainakin hatunkantotelineenä.

Yritin tällä kirjoituksellani nyt vedota siihen, että jos edustajalla tai edustajaehdokkaalla on jotain osaamista, hän keskittyisi siihen. Varmasti kansa ymmärtäisi, mikä arvo sillä sitten olisi. Totta on, että ydinvoima on yhä edelleen herkkä aihe ja sillä voidaan ratsastaa vaikkapa eduskuntaan, mutta sen verran vastuullisia pitäisi ehdokkaidenkin olla, että myöntäisivät kyseessä olevan nyt niin vaativan teknologian osa-alueen, että sitä emme ymmärrä.

No en ihan ymmärrä minäkään, vaikka olen suhteellisen korkeasti koulutettu ja tekniselle alalle, mutta kun olen saanut ensimmäisestä kivestä alkaen seurata ydinvoiman tuloa Suomeen, voin vain todeta, että hienosti ovat insinöörit onnistuneet. Ensimmäisen opinnäytetyöni tein Suomen energiataloudesta vuonna 1968 ja voin vain ihmetellä sitä kehitystä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tätä taustaa vasten ydinvoima on osoittautunut välttämättömäksi ja nuo tuulimyllyt eivät ole edes kunnolla vitsi, vaikka kyllä niistä silloinkin puhuttiin. Puhuttiin myös kuuhun kiinnitettävästä vaijerista, jota myöten voitaisiin rakentaa hissi tälle taivaan kappaleelle.

Vissiin oli pikkusen vinksahtaneita ajatuksia…. molemmat.