Äänestämisen vaikeus

 
Tämä oli sitten se aamu, kun piti lähteä äänestämään. No oikeastaan ei pitänyt, sillä neljään vuosikymmeneen oli ensimmäinen kerta, että minulle tuotti ihan oikeasti vaikeuksia päättää, ketä äänestän. Syynä tähän oli nimenomaan epäoikeudenmukainen vaalitapamme, jossa tosiasiallisesti annamme äänemme puolueelle, vaikka uskomme äänestävämme jota kuta ehdokasta. Ääneni ei saanut mennä rasistin hyväksi, se ei saanut mennä myöskään jollekin tuulimyllyhörhölle, eikä kansallista kilpailukykyämme rasittavalle ammattiyhdistysmiehelle. Todella paha olisi ollut, jos vasten tahtoani olisin joutunut tukemaan seksuaalisten vähemmistöjen luonnottomia pyrkimyksiä, tai hörhöileviä sotahulluja.

Ei todellakaan ollut helppoa löytää täysin riskitöntä vaihtoehtoa. Kun nyt vuosikymmenet olin seurannut politiikkaa joskus kauempaa joskus lähempää, en enää juurikaan kiinnittänyt huomioita tuohon yleisesti toitotettuun asiaan, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Ei tietenkään se ole velvollisuus, eikä ihmisen tarvitse tuntea tippaakaan huonoa omaatuntoa, jos on tullut siihen tulokseen, että jättää kokonaan äänestämättä.

Muista en tiedä, mutta ainakin minä tuntisin kovasti huonoa omaatuntoa, jos huomaisin, että tosiasiallisesti olisin äänestänyt itseäni ja omia arvojani vastaan. On todella ihmeellistä, että poliitikot ovat huolissaan äänestysprosentista enemmän kuin esimerkiksi kansallisesta hyvinvoinnistamme ja ihmisten itsenäisestä ajattelusta. Hyvät populistit vetävät massoja puoleensa puhuessaan kansallisesta edusta, vaikka puolue sinänsä saattaa toimia täysin maamme edun vastaisesti.

Tätä kirjoittaessa en edelleenkään tiedä, mikä olisi oikein. Joistakin asioista olen kuitenkin täysin varma. Kaikkien puolueiden pääasiallinen tarkoitus on saada valtaa ja voimaa. Puolueen etu ei suinkaan aina ole kansallinen etu, eikä puolueen tavoitteet ole useinkaan kenenkään etu.

Ennen kun panen nyt kengät jalkaani ja lähden vaaliuurnille, niin koetan pyytää viisautta joltakin itseäni korkeammalta voimalta, sillä äänestäminen ei todellakaan ole helppoa ja populisminomainen velvollisuuksiin vetoaminen on todella vastuutonta. Kenenkään ei ole pakko tehdä mitään, mistä saattaa olla pelkkää harmia tälle yhteiskunnalle.