Ekumeeninen hetki tsasounalla

En ole luterilainen, mutta en myöskään niin kristinuskon vastainen, että pitäisin evankelista kirkkoa jotenkin kummajaisena maailman kirkkokuntien joukossa. Täällä Suomessa ja etenkin Kalajoella, päinvastoin, pidetään näitä vanhoja kirkkokuntia jotenkin omituisina. Itse kuulun todella suureen ja vanhaan kirkkokuntaan, ortodoksiseen kirkkoon, joka tiettävästi on maailman vanhin kristillinen kirkko ja sen jumalanpalvelusmenot periytyvät lähes alkuseurakunnasta. Liturgisia menoja kunnioitetaan, ja vaikka kaikelle ei aina edes tiedetä selitystä, niin tapoja noudatetaan, koska ne eivät ole ainakaan vahingoksi ihmisille.

  

Kalajoen ortodoksinen tsasouna on alun alkaen rakennettu ekumeeniseksi hiljentymispaikaksi kaikille uskoville, ja ketään sinne hakeutuvaa ei koskaan ole käännytetty ovelta pois.

Myös pieni luterilainen yhteisö on hakeutunut sinne aika ajoin pitämään raamattupiiriään, ja olen nyt pari kertaa saanut olla mukana tässä ekumeenisessa illassa. Melkein hävettää, kun nuori luterilainen pappi joutui kertomaan joitakin puhtaasti ortodoksisena pitämieni tapojen taustaa. Täytyi vain todeta, että tätä on ekumenia. Ei arvostelua, ei tapojen moittimista, ei edes ihmettelyä. Pakko taas kerran todeta tuo satoja kertoja siteeramaani sanonta ”mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää,” täysin paikkansa pitäväksi. Ihmisillä on tarve yleensä arvostella asioita, joista he eivät juurikaan tiedä mitään. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa juuri uskontojen suhteen, sillä olemme hyvin taipuvaisia arvostelemaan jonkin toisen kirkkokunnan tapoja, vaikka emme tiedä niiden taustaa.

Edelleen olen sitä mieltä, että vilpittömyytemme huomataan, ei niinkään käyttämämme kieli tai noudattamamme rituaalit. Kristillisyyden suuri sanoma on lähimmäisenrakkaus. Se ei anna minulle lupaa kivittää toiseen kirkkokuntaan kuuluvia, ei edes toisin uskovia. Minun mielestäni ihminen on aivan samanarvoinen, olkoon hän muslimi, kristitty, agnostikko tai ateisti. Kyllä meidän tehtävänämme on sanoman saattaminen sitä tarvitseville, mutta ainakaan minä en tunne tarvetta tyrkyttää oppejani toisille kristityille. Se on myös molempien valtionkirkkojemme omaksuma tapa, josta kiitos näille yhteisöille.

Tämän blogini poliittisissa osioissa olen saattanut voimakkaastikin arvostella mm. Kristillistä liittoa. Se ei niinkään johdu puolueen jäsenistön kirjavasta uskonnollisesta taustasta kuin siitä, että joku poliittinen puolue on ominut kristillisyyden yksinomaan itselleen. Mielestäni kristillisyys kuuluu koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja sitä kautta kaikille puolueille.

Poliitikkojen pääasiallinen tehtävä on hoitaa maallisia asioitamme, samaan hiileen puhaltaen. Ei tähän tarvita erillistä kristillistä puoluetta, vaikka Taivaalliset voimat varmasti olisivatkin avuksi.

Kyllä tsasounassa varmaan on tavalla tai toisella tarjolla näitä ekumeenisia hetkiä jatkossakin. Niin että sinne vaan muiden kristillisten sekaan, tasan riippumatta siitä, mitä uskonnollista yhteisöä edustatte.