"Soinin kupla" - Sirpan paise

Olen syvästi tietoinen, että näillä monilla kirjoituksilla ei puolueen sisäistä yhtenäisyyttä rakenneta, mutta jos jotakin kirjoitetaan, täytyy sen mielestäni olla totta. Sirpa Ahola-Laurila on kirjoittanut kirjan nimeltä ”Soinin kupla” ja on onnistunut tekemään sen varsin vähäisin tiedoin. Kyllähän joskus niin tapahtuu, mutta edes kirjailijan vapauteen ei kuulu esittää totuutena asioita, jotka selkeästi eivät ole totta. Minun kaltaisiani SMP:n ”jälkeläisiä” on varmaan muitakin kuin minä, joka olen suorastaan vihainen totuuden vääristelylle. Kyllä minä myönnän, että joskus olen minäkin varsin voimakkaasti tuonut mielipiteitäni esille, mutta jos olen kertonut niistä ehdottoman totuutena, olen myös varmistanut asian ihan virallisista lähteistä ja dokumenteista. Rinta rottingilla uskallankin väittää, että kaiken sanomani pystyn todistamaan.

En tiedä, missä määrin muut Sirpan väitteet pitävät paikkansa, koska en ole asioihin perehtynyt, mutta Kalajokea koskevat kohdat haluan korjata, sillä ne ovat harvinaisen suuressa määrin puppua.

Kalajoen perussuomalaiset on perustettu samana vuonna kun puoluekin. Tiettävästi se on yksi piirin vanhemmista, ja hallussani olevissa säännöissä ei edellytetä puolueen jäsenyyttä, eikä edes sidonnaisuutta paikkakuntaan. Yhdistys toimi siis täysin yhdistyksen ja yhdistyslain mukaisesti silloinkin, kun sen toiminnassa olimme mukana sekä minä että Reijo Karjalainen. Vaikka siis molemmat olimme eronneet puolueesta, niin sen verran vastuuntuntoisia olimme, että emme voineet jättää yhdistystä heitteille. Sanoisinko, että kyse oli eräänlaisesta saattohoidosta, joka turvasi kalajokisten perussuomalaisesti ajattelevien ”kotipesän”.

Edelleen olen sitä mieltä, että piiriin kuulumisella ei ollut kovinkaan paljon merkitystä niille ihmisille, jotka haluavat osallistua jonkinasteiseen poliittiseen toimintaan. Kalajoen perussuomalaiset ry tarjosi keskustelukanavan heille. Sinä päivänä kun paikallisjärjestö erotettiin piiristä, oli yhdistyksen jäsenluettelossa 21 jäsentä, joten se ei aivan minun ja Reijon yhdistys ollut, ja sen ”saattohoito” oli varsin perusteltua. Erkki Ahon toimiessa yhdistyksen puheenjohtajana ei jäsenluetteloa ollut olemasssa, vaikka se on yksi niistä vähäisistä velvollisuuksista, joita yhdistyslaki puheenjohtajalle asettaa. Ainakaan sitä ei suostuttu toimittamaan rahastonhoitajalle, vaikka se olisi ollut ihan välttämätön pelkästään jäsenmaksulomakkeiden postittamista varten. Osa näistä yhdistyksen jäsenistä kuului puolueeseen ja osa taas ei. Yhdistys yksinkertaisesti päätti jatkaa toimintaa siihen saakka, kunnes jokin muu järkevä ratkaisu löydetään. Nythän se on löydetty, ja uskonkin, että koska sekä Lek Pernu että Pirjo Keronen ovat paikkakunnalla erittäin suosittuja, he saavat varmasti puolueen uuteen nousuun.

Hieman outoa on myöskin väite, jonka mukaan Erkki Aho liittyi uuteen perustettuun yhdistykseen. Asiakirjojen mukaanhan Erkki perusti tuon yhdistyksen, johon sitten liittyi joukko hänen ”hengenheimolaisiaan”. Kyllä Erkin olisi pitänyt tietää, että menettely oli paitsi moraalitonta, niin myös sääntöjen vastaista. Moraalitonta se oli siksi, että se tapahtui ns. ”selän takana”,  ja kaikki lain mukaiset tehtävät jätettiin heitteille virallisessa yhdistyksessä. Sääntöjen vastaista se oli siksi, että paikkakunnalla oli jo toimiva yhdistys, joka vielä silloin oli myös piirin jäsen. Ainut virallisesti valittu varapuheenjohtaja olin edelleen minä, joten jouduin hoitamaan asiat edes kohtuulliseen kuntoon. Hyvään kuntoon yhdistys saatiinkin, mutta tästä tieto ei ilmeisesti kulkeutunut pääkällopaikalle.

En kovin mielelläni näitä asioita riepottelisi, varsinkaan ihmisiä nimeltä leimaten, mutta tuossa kirjassaan Sirpa Ahola-Laurila niin tekee, joten asioiden oikaisussa joudun vähän mukailemaan häntä.

Kalajoen perussuomalaiset ry on ollut mukana kaksilla markkinoilla ja ihan itse niihin myös paikkansa varannut. Tämä oli se väite, jota myös tuossa kirjassa oli törkeästi vääristelty. Jos joku tunkeutui toisten varaamalle paikalle, oli kyseessä Joukamo Kortesalmi porukkoineen. Me emme kuitenkaan näe asioita tällaisena, sillä molemmissa tapauksissa asioista sovittiin yhteisymmärryksessä Joukamon kanssa. Sovittiin, että näissä kahdessa tapauksessa perussuomalaiset esiintyivät täysin yhtenäisenä. Kalajoen perussuomalaisethan eivät koskaan halunneet rakentaa riitaa yhtään kenenkään kanssa.

 

Varsin omituinen oli myös väite, jonka mukaan Kalajoen perussuomalaiset olisi tehnyt päätöksen, että kaikkia hakijoita ei porukkaan olisi kelpuutettu. Yhtään hakemusta ei hylätty, eikä ennakkosensuuria suoritettu. Ainoa asiaa sivuava toteamus oli, että tässäkin kohdassa noudatetaan sääntöjä.

SMP:n perillisten mollaaminen ei oikein tunnu järkevältä puolueessa, joka kokonaisuudessaan on SMP:n perillinen ja jonka puheenjohtajan toimii henkilö, joka oli palkattuna työntekijänä SMP:n toimistossa.

Jos se, että olen ollut muutamassa SMP:n opiskelijajärjestön kokouksessa ja kerran SMP:n sitoutumattoman valtuustoehdokkaana, tekee minusta vanhan SMP:n jäärän, minä sitten olen sitä.

Kyllä tämä kuitenkin on ikäkysymys. SMP:n kuolemasta on jo yli kaksi vuosikymmentä, joten suurin osa nykyisistä perussuomalaisista ei silloin ollut vielä edes äänestysiässä.

Kyllä ”Soinin kupla” taitaakin olla ”Sirpan paise”.