Kohtuullinen joulumieli

Pientä epäaikaisuutta näissä blogikirjoituksissani näyttää olevan, sillä uskon, että tämäkin tulee esille vasta hyvän aikaa joulun jälkeen, vaikka kirjoitankin tätä nyt jouluaaton aattona, kohtuullisen hyvällä joulumielellä. Vuosi on melkein vaihtunut ja on tullut puntaroitua menneen vuoden tapahtumia tämän mielialan vallitessa. Niin kuin aina, kuluneessa vuodessakin on ollut niin hyviä kuin huonojakin tapahtumia ja hetkiä. Kun meidän bloggereiden juttuja lukee, tuntuu kuin kaikki tässä maailmassa olisi vain huonosti. Se ei kuitenkaan johdu meidän kirjoittajien negatiivisesta ajattelutavasta, vaan kirjoitelman luonteesta. ”Eiväthän terveet tarvitse parannusta vaan sairaat”, kerrotaan Mestarinkin aikanaan sanoneen. Näinhän se tietysti onkin ja siksi bloggerit yleensä etsivät niitä ”sairaita,” olivatpa nämä sitten ihmisiä, esineitä tai asioita.

”On lottovoitto syntyä Suomeen”, kuulee usein sanottavan. Jos se nyt ei ehkä ihan lottovoitto ole, niin onhan se kohtuullisen paljon parempi tuuri kuin esimerkiksi syntyminen tuonne suurimpaan noista rajanaapureistamme. Kyllä meillä asiat ovat monin verroin paremmin kuin tuolla puomin toisella puolen. Ainakin minusta tuntuu siltä, kun aika usein on siitä puomistakin läpi ajeltu. Tämä johtuu siitä, että mökkimme sijaitsee melkein puomin vieressä. Silloin tällöin valtaa seikkailumieli ja tulee lähdettyä tutustumaan kokonaan toiseen kulttuuriin.

 

Sitten niihin vuoden kohokohtiin.

Jos nyt ei ehkä elämäni suurimmaksi saavutukseksi ole laskettavakaan sitä, että tsasouna nousi Kalajoen Hiekkasärkille, niin taloudellisista menetyksistä huolimatta olen siitä vilpittömästi iloinnut. Se on tuonut myös joukon ystäviä, joiden tapaamisesta ilahdun joka kerran. Tuo tsasouna kokonaisuudessaan on tuo vuoden tärkein asia minulle. 

Moni muukin tärkeä asia on saanut myötätuulta vuoden aikana. Erityisesti minua on ilahduttanut kaupungin päättäjien päätös kunnostaa nuo tosi historialliset Ventelän talot, sillä ovathan niiden juuret lähes Kalajoen olemassaolon alkuajoilta. 

 

Naapurikunnan puolesta olen iloinnut myös Fennovoiman rakennushankkeen etenemisestä. Se on tärkeä koko Suomen kansalle, mutta ennen kaikkea Pyhäjoelle. Tietenkin on odotettavissa, että niin jättimäisestä hankkeesta roiskuu jotain hyvää myös näihin lähinaapureihinkin. Näinhän kävi myös Loviisan ydinvoimalan rakentamisen aikoihin. Rakennuttajana tosin oli valtio-omisteinen Imatran Voima Oy, mutta rakentajana neuvostoliittolainen rakentaja. Sen verran iso juttu se oli siihen aikaan, että työllistikin lähes kaikki ne suomalaiset, jotka olivat halukkaita Loviisaan muuttamaan. 

Näitä aikoja ei juuri yksikään ydinvoimalan vastustaja muista. Kaikki eivät ehkä olleet syntyneetkään, mutta uskon vakaasti, että ilman Loviisan voimalaa ei Suomi olisi mitenkään tullut toimeen.

Näillä mennään, ja kyllä minä toivon, että noista asioista koituu iloa ja siunausta kaikille. Ainahan elämässä on myös asioita, joista ei vain osaa iloita, vaikka kuinka ajattelisi, että joku tarkoitushan tälläkin on.

Ketään en ole sormella osoittanut, enkä ketään vihannut; on myös niitä, jotka tuomitsevat minut alimpaan helvettiin. Kyllä minä siitä olen mieleni pahoittanut, vaikka en nyt ihan tuhkaa ole päälleni ripotellutkaan. Jos joku on hylännyt minun ystävyyteni vain siksi, että olen asioista toista mieltä kun hän, niin siitä vaan. Ei se kivaa ole, mutta pakko kai se on sietää. En minä sen takia ”huoraamaan” ala enkä takkiani käännä.

Varsinaisesti negatiivisia tapahtumia ei nyt heti täällä Kalajoella tule mieleen. Eivätköhän ne enemmän ripottaudu tuonne kansainvälisille näyttämöille, eikä me suomalaiset niille paljon mitään voida. Lähi-itä on kaukana meistä, ja ainut apu, joka voidaan heille antaa, on lähinnä humanitaarinen. Tuskinpa Ukrainan kriisin ratkaisukaan piilee täällä Suomessa, vaikka se ehkä jonkin verran pelkoa täälläkin aiheuttaa. Onhan kriisin pahin aiheuttaja meidän lähinaapurimme, ainakin minun mielestäni.

Jos nyt taas joku kehtaa väittää, että minä olisin väärässä, niin suksikoon Jordaniin. En minä väärässä ole, tämä on minun mielipiteeni, eikä mielipide koskaan voi olla väärä tai oikea.