Kai minussa joku vika täytyy olla, kun ihan oikeasti joskus tuntuu, että olen todella hieman erilainen joissakin asioissa. Jos erilaisuus on sitä, että vaadin sääntöjen noudattamista ja omien lakisääteisten tehtävien tekoa, niin mielelläni sitä myös olen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olen kuitenkin vilpittömästi ihmeissäni suomalaisten ammattiyhdistysten negatiivisesta suhtautumisesta työllistämiseen.
Akateemisten
ammattijärjestö AKAVA teki loistavan päänavauksen ehdottamalla, että
työnantajalla olisi oikeus työllistää ”pätkätyöhön” joku pitkäaikaistyötön
ilman erillistä selitystä siitä, miksi kyseessä on ”pätkätyö”.
Kyllä
minä kovasti ihmettelen, mitä työntekijöiden ammattiliitoilla on työttömiä
vastaan, kun tuollaisestakin asiasta jotain mörköjä esiin kaivavat. Kyllä minä
uskon, että AKAVA oli aivan tosissaan ehdotusta tehdessään ja uskon, että
ajatuksen takana oli vilpitön huoli kalliin koulutuksen hukkaan valumisesta.
Toki tämä auttaisi myös täysin kouluttamattomiakin, joita saattaisi olla
helpompikin työllistää. AKAVA perustelee ehdotustaan sillä, että näin
saattaisivat mahdolliset piilotyöpaikat tulla esiin.
Kun
minullakin on tapana ajatella näitä asioita, vaikka en pätkäeläkkeellä olekaan,
niin näen asian juuri näin. Jostakin syystä pidän AKAVA:n ehdotusta jopa liian
varovaisena. Työnantajan edustajana ja vastaavasti myös palkansaajana olen
tätäkin asiaa saanut seurata aidan molemmilta puolilta. Tottahan se on, että
meidän nykyinen työsopimusjärjestelmämme tulisi romuttaa, mutta tämä
työllistämisesitys sitä ei todellakaan romuttaisi, vaikka AKAVA:n ehdotusta
laajennettaisiin kaikkia työttömiä koskevaksi ja myös työsuhteisiin, jotka
voisivat kestää alle tuon mainitun 10 kuukautta.
Minun
mielestäni tästä laista ei tarvitsisi tehdä edes tilapäistä. Tosiasiassa me
kaikki tiedämme, että jokaisessa firmassa on lukuisia töitä, jotka ovat
kasaantuneet ja jotka eivät kuulu oikeastaan kenellekään. Ne vain jäävät
tekemättä, mutta nykyinen työsopimusjärjestelmä on yksinkertaisesti sellainen,
että ei voida ottaa tilapäistä työvoimaa näitä asioita hoitamaan. Yksityisessä
yrityksessä käy sitten niin, että lopulta yrittäjä hermostuu ja hoitaa asian
ihan itse. Nämä ovat niitä ns. piilotyöpaikkoja, joita ei koskaan täytetä,
vaikka luultavaa on, että yrittäjä palkkaisi jonkun työttömän hoitamaan asian,
jos ei työllistämisen kynnystä olisi nostettu niin korkeaksi.
Jokainen
meistä ymmärtää, että kokonaisvaltainen työttömyyden ratkaisu löytyy vasta
silloin, kun työpaikkoja aidosti lisääntyy. Ne eivät kuitenkaan lisäänny
päivittelemällä eivätkä työnantajia moittimalla. Useimmilla työnantajillahan ei
oikeasti ole minkäänlaista työllistämisvelvollisuutta.
Minä nyt
sitten ihan omaan piikkiini uusin tuon oman versioni tuosta AKAVA:n
alkuperäisestä ehdotuksesta. Jos työnantaja katsoo, että hänellä olisi
mahdollisuus työllistää joku työtön muutamaksi kuukaudeksi, hän voisi palkata
työvoimatoimiston kautta siihen sopivaksi katsomansa henkilön, ilman minkäänlaista
selitysvelvollisuutta. Riittäisi, että hän työsuhteen alussa mainitsisi, että
kyse on tilapäisestä työstä.
Kyllä
minä sen verran erilainen olen, että uskon tällä menetelmällä ainakin muutamia
piilotyöpaikkoja löytyvän.
Tässä
ihan lopuksi sitten opettavainen tarina.
Pyöritin
omaa insinööritoimistoa yksin ja pitkiä päiviä tehden. Ensimmäisenkin
työntekijän palkkaaminen oli silloin aika korkean kynnyksen takana. Kun huono
paperihommien pyörittelijä aina olen ollut, palkkasin kuitenkin lopulta
osa-aikaisen toimistotyöntekijän. Siihen aikaan olin poikamies, joten
ystäväpiirini kiirehti moittimaan minua. ”Miksi ihmeessä sinä sen tytön töihin
otit? Ajattele nyt, että ethän sinä mitenkään pääse eroon työntekijästä, kyllä
ammattiyhdistys siihen puuttuu varmasti. Olisit mennyt naimisiin sen kanssa,
niin pääsisit eroon yhdellä ilmoituksella.”
Vakava
asia, mutta tuppasi naurattamaan. Kyllä ammattiyhdistystenkin pitäisi aidosti
miettiä, miten päästäisiin eroon noista ”saavutetuista eduista”, jotka vievät
lopullisesti meidän kilpailukyvyn ja työpaikat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti