Meillä
ihmisillä on synnynnäinen taipumus etsiä ja havaita sellainen tieto, joka tukee
meidän uskomuksiamme, tarpeitamme tai ennakkokäsityksiämme. Tästä syystä
ihmisten vieroittaminen näistä käsityksistä on hyvin vaikeaa, vaikka yleinen
etu ja tosiasiat puhuisivat näitä käsityksiä vastaan. Yksi tällainen lähes
uskonnon kaltainen päähänpinttymä on vihreä liike. Vihreän liikkeen
energiapolitiikka on jotakin käsittämätöntä ja perustuukin siihen tosiasiaan,
että kun porukka kerran saadaan uskomaan, että atomipommi on atomipommi ja ydinvoimalaitos
melkein sama asia. Vieroittaminen tästä käsityksestä ei meinaa onnistua
millään, sanoivatpa tosiasiat ihan mitä tahansa.
Vihreä
liike ei ole koskaan tunnustanut tosiasioiden olemassa oloa ja on aina ottanut
agendansa jostain mielikuvituksen ja uskomusten seasta. Se, että jokaisella
mitalilla on kaksi puolta, on helppo jättää huomiotta, kun jätetään se mitali
kääntämättä.
Ville
Niinistö jauhaa vanhaa mantraa ”energiariippuvuudesta Venäjään”, vaikka
esimerkiksi oma ydinvoimatuotanto nimenomaan vähentäisi sitä riippuvuutta.
Kauppapolitiikka tuskin koskaan on ollut vihreiden vahvimpia alueita. Talouspolitiikkaakin
heikompi osaaminen vihreillä lienee tekniikassa, josta kertoo esimerkiksi
onneton taistelu tuulivoiman puolesta. Ihan suoraan tunnustan, että tätä
tekniikkaa en minäkään varsinaisesti tunne, vaikka energia-alalla olenkin
työskennellyt. Sen verran kuitenkin tajuan, että jos ei tuule, niin ei myllyt
pyöri ja että jos ei myllyt pyöri, ei sähköäkään saada, joten kovasti leikiltä
tuntuu. Olisikohan nyt paikallaan odotella sitä aikaa, kun edistys kulkee niin
pitkälle, että onnistutaan rakentamaan sellaisia ”tuulialtaita”, joista
voitaisiin päästää pieni puhureita aina kun on tyyni aika? Näinhän vesivoiman
suhteen menetellään.
Toinen
mahdollisuus tietysti on tuo ydinlaitosten rakentaminen. Kokemus eri laitoksista
kautta maailman on osoittanut ydinvoimalaitokset erittäin turvallisiksi. Ennen
kaikkea ydinvoimalat ovat ympäristöystävällisiä. Maailmalla on lähes 500
ydinvoimalaa, ja tosiasiallisesti vain yksi ydinonnettomuus tiedetään
tapahtuneen ja senkin seurauksia on liioiteltu tosi mittavasti. Tsernobylin
alueen eläimet voivat ainakin tosi hyvin, eikä oikeasti ole oletettavissa, että
ihmiset ovat muita nisäkkäitä kummallisempia. Ainut ero taitaakin olla siinä,
että eläimiin ei tehoa pelottelu.
Totta
kuitenkin on, että ydinvoimaa ei pidä rakentaa geologisesti epävakaalle
alueelle. Sinne ei ylipäätään pidä rakentaa yhtään mitään. Onneksi Pyhäjoen
Hanhikivi ei kuulu näihin alueisiin.
Oikeasti
minä en ymmärrä niitä perusteita, joilla ydinvoimaa vastustetaan tai
tuulivoimaa puolustellaan. Täysin kestämättömiä molemmat perusteet.
Näin se
maailma makaa.
Voi
olla, että tulevaisuudessa löydetään edullisempiakin energian muotoja, mutta nyt
niitä ei ole. Tuuli ja aurinko soveltuvat pienten rakennusten tarpeisiin ja
lasten leikkeihin, mutta niistä ei sitten muuhun olekaan. Vesivoima olisi
muuten ok., mutta nykyinen tarve alkaa olla sitä luokkaa, että se vaan
yksinkertaisesti ei riitä. Kaikki muut energiantuotantotavat ovat enemmän tai
vähemmän ympäristöä saastuttavia. Pahimmasta päästä kivihiili, mutta ihan nyt
vain muistin virkistämiseksi kerron lukion kemian suorittaneille, että myös
kaasun polttamisen sivutuotteena syntyy hiilidioksidia. Muistattehan tuon
aineen CO2. Sen sanotaan aiheuttaneen osan tästä
”kasvihuoneilmiöstä”.
Kasvihuoneilmiö,
radioaktiivinen säteily ja hometalot ovat kyllä todellisia asioita, mutta
niiden vaarallisuutta on huomattavasti liioiteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti