Kalajoki-näyttely

Antakaa kunnia sille kelle kunnia kuuluu. Toki minulla on monenlaisia kokemuksia ystäväni Erkki Ahon toiminnasta, eivät ehkä kaikki suinkaan ole positiivisia. Minun ajatusmaailmani on kuitenkin aika suoraviivainen, ja siihen sisältyy varsin olennaisena osana pari lausahdusta, joista toinen on juuri tuo ”antakaa kunnia sille kelle kunnia kuuluu.” Monenlaisia juoruja olen maailmalla kuullut, mutta etupäässä olen ne suohon polkenut, sillä ei totisesti pidä paikkaansa se, että Erkki olisi minua jostakin panettelusta tai kunnianloukkauksesta syyttänyt niin kuin minulle on kerrottu. Oikeasti minulta on sitä kyselty, ja aina on vastaukseni ollut jokseenkin sama. Ei, sellaista ei mielestäni koskaan ole tapahtunut. Jos näin olisi, luulisi minun siitä jotain tietävän. Selvää on, ettei se ole tosiasiassa mahdollistakaan, sillä toinen näistä lauseista on eräs kristinuskon käskyistä: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Tiettävästi en ole sitä koskaan tehnyt, olkoonpa puhe ihan kenestä tahansa.

Henkilöihin tai politiikkaan en nyt ota kantaa sen enempää, mutta varsin merkittävänä pidän Erkin Kalajoki näyttelyä, jossa pistäydyimme Pirjon kanssa viime torstaina. Se antoi erinomaisen kuvan Kalajoen historiasta. Sinne oli koottu pienoismalleja historiallisesti merkittävistä rakennuksista, joista monet olivat jo tuhoutuneet tai tuhottu. Sen lisäksi historiallisten henkilöiden kuvia. Onni kuitenkin on, että on olemassa ihminen, jota nämä asiat ovat todella kiinnostaneet. Tätä näyttelyä suosittelen kaikilla kalajokisille. Joitakin taloja on vielä olemassa, ja kyllä täytyy vain todeta, että onneksi on myös Museoyhdistys, jonka toimenpiteet estävät kalajokisten ”itsemurhan”, eli oman historiansa tuhoamisen. Kunta tai kaupunki, jolla ei ole historiaa, on kuin muumio jonka tiedetään joskus eläneen, mutta ei oikein käsitetä miksi.

 

Olen antanut itselleni kertoa, että ainakin osa näistä nyt jo tuhoutuneista rakennuksista olisi voitu pelastaa, mutta kukaan ei silloin nähnyt niiden arvoa. Suurin osa ihmisistä on niitä, jotka eivät osaa katsoa menneisyyttä. Samalla he vievät itseltään kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ennustaminen mutu (musta tuntuu) -menetelmällä on varsin epävarmaa, eikä se yleensä onnistu.

Hilman hotelli paloi aikoinaan, mutta joidenkin aikalaisten mielestä ei niin pahasti, etteikö sen kunnostaminen olisi ollut mahdollista. Ilmeisesti sekin oli jotenkin merkittävä rakennus, koska siitä yhä vielä puhutaan.

Tämä pienoismalli kuten moini muukin on nähtävissä näyttelyssä. 

Home on päivän muotisana, ja heti kun talo on vähänkin vanha, aletaan puhua hometaloista. Useimmat vanhoista taloista eivät kuitenkaan ole pätkääkään homeessa, sillä varsinaisia hometaloja opittiin rakentamaan vasta 60-/70-luvulla, jolloin elettiin ns. ”pullorakentamisen” aikakautta.

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon, että minä en rakentanut Kalajoen ortodoksista rukoushuonetta, vaikka se usein minun piikkiini pannaankin. Kieltämättä voinen pitää itseäni aatteen isänä, mutta rakentamisen toteuttivat miehet, jotka sen osasivat. Olinpahan jonkinlaisena päällepäsmärinä.

Miksi ylipäätään sotkin tämän tsasounan tähän historialliseen näyttelyyn, johtuu siitä, että tsasouna lienee seuraava matkailullisesti merkittävä rakennus ja ansaitsee ehdottomasti oman pienoismallin. Tsasounalla ei vielä ole kovinkaan merkittävää historiaa, mutta ortodoksisella kirkolla on jo lähes 2000 vuotta vanha perinne. Tsasouna on osa tätä perinnettä ja on sen merkittävin monumentti Kalajoella. Koko Suomen ja maailman historiassa ortodoksisuus kannattaisi tulla paremmin huomioiduksi kuin se nykyisin täällä Pohjois-Pohjanmaalla on. Täällä eivät kaikki edes tunne tätä Suomen ylivoimaisesti vanhinta kristillistä yhteisöä.