Mistä löytyisi se absoluuttinen totuus, johon ehdottoman varmasti voisimme luottaa? Se on todella vaikea kysymys, joka jokaisen on sitten pystyttävä päättelemään ihan oman järkensä avulla. Luultavaa on, että osa siitä tiedosta, joka meillä jokaisella on, toisilla enemmän toisilla taas vähemmän, on uskon varassa. Usko on luja luottamus siihen, minkä järki on kerran hyväksynyt.
Joulupukki
ja Kallan kuvernööri ovat satuhahmoja, joita ei ihan oikeasti ole olemassa.
Luultavaa on, että Joulupukki on kuolematon, mutta tulee päivä, jolloin Kallan
kuvernööri on kuollut. Varmasti minulle silloin on samantekevää, mitä ihmiset
minusta ajattelevat, mutta oman suolani koetan heittää siihen soppaan, jota
tässä maailmankaikkeudessa ihmiset keittävät. Osa kertomistani asioista on
kokemusperäistä tietoa, osa taas luettua tietoa ja osa pelkkiä uskomuksia.
Näinhän jokaisen ihmisen laita on, mutta tuon paketin sisältö vaihtelee
yksilöstä toiseen hyvin paljon. Pääsääntö on, että mitä vähemmän kokemuksia ja
luettua tietoa, sitä suuremmaksi muodostuu tuo uskomusten osuus.
Joulu on
kristikunnan suurimpia juhlia, ja pidettäköön se myös sellaisena, vaikka sen
alkuperä on kovasti pakanallinen. Se on kuitenkin hyväksytty Jeesuksen
syntymäpäivä juhlaksi, joten ihan hyvin se voi sellainen olla, vaikka
tiedetäänkin melko suurella varmuudella, että Jeesus syntyi kesällä. Tarkkaa
päivämäärää ei tiedetä, joten liekö sillä kovin suurta merkitystä, minä päivänä
me sitä juhlimme. Mieluimmin kristillinen joulu kuin joku pakanallinen
bakkanaali.
Minä
uskon johonkin suurempaan voimaan, ja se usko perustuu tietoon. Tietoon siitä,
että tämä maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen järjestelmä, että minä
en usko sen syntyneen sattumalta, enkä mistään epämääräisestä ”alkupaukusta”. Tätä
voimaa minä nimitän Jumalaksi, jota minä suuresti kunnioitan ja rohkenen pyytää
elämääni myös hänen apuaan. Jumalan fyysistä olemusta ja ulkonäköä minä en
tunne, ja luulenpa melko harvan muunkaan olevan siitä tarkoin perillä. Minun
Jumalani on kuin hyvä työnjohtaja, joka ei tarvitse jatkuvaa ylistystä, ei
selkään taputtelijoita, eikä häntä myöskään tarvitse pelätä. Hänelle riittää,
että kuokimme oman sarkamme mahdollisimman hyvin. Siihen meillä on hyvä opas, Raamattu.
Pidän sitä pyhänä kirjana kuten olen aikaisemminkin sanonut. Se on paitsi
historian kirja, niin myös työselitys ihmisen elämää varten.
Jos joku
nyt sanoo, että olen arvostellut Raamattua, niin hypätköön vaikka järveen. Olen
kertonut historiallisia tosiasioita sen synnystä, mutta samaan hengenvetoon
todennut, että pidän sitä pyhänä kirjana, vaikka se onkin ihmisten kirjoittama.
Minä
olen ortodoksi ja pidän itseäni sellaisena, vaikka luulen, ettei ortodoksinen
kirkkokaan kaikessa ole kanssani samaa mieltä. Ei minua kuitenkaan
kerettiläisenä voida pitää, sillä niin paljon eivät käsityksemme eroa.
Moni
Kristitty on rakentanut omakotitalon. En yksinkertaisesti käsitä, miksi he
ihmettelevät, että minä olen rakentanut tsasounan. Lopettakaa ihmeessä se
ihmettely, sillä paljastan tässä lopussa totuuden tästä asiasta: kyllä minä sen
pyhätön alkusanat lausuin, mutta yhdessä Jumalan avulla me sen rakensimme, eikä
se maksanut edes yhden omakotitalon hintaa. Siinä ei ole mitään erityistä
ihmettelyn aihetta, erityisestä kunnioittamisesta puhumattakaan.
Kauan
eläköön Joulupukki ja hyvin voikoon Kallan kuvernööri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti