Miten Raamattu syntyi

Tosiasioiden tunnustaminen ei tee minusta sen syntisempää kuin ovat nekään, jotka sokeasti uskovat melkein mihin rahansa ja kukin tahollaan. Nykymaailmassa ei kerettiläisyys enää johda automaattisesti kirkonkiroon, eikä ketään polteta roviolla. Meillä on laki uskonnon vapaudesta, joka jokaisen isänmaalliseksi julistautuneen tulisi hyväksyä aivan yhtä luonnollisena asiana kuin muutkin yhteiskunnan ylläpitämiseksi luodut säädökset.

Kyllä minä uskon oman uskontoni mukaisesti pyhään Jumalaan aivan kuten meidän molemmat valtionkirkkomme opastavat, mutta kun olen saanut perehtyä myös joihinkin Raamatun käännöksiin ja tullut siihen tulokseen, että kaikki Raamatussa kerrotut yksityiskohdat eivät täsmää ihan yksi yhteen erikielisissä kappaleissa, heräsi minussa terve uteliaisuus sitä kohtaan, mikä oikeasti on totta.

Tähdennän edelleen sitä seikkaa, että minun mielestäni Raamattu on pyhä kirja ja siinä olevat tekstit pääosiltaan totta. Totta on myös se, että Raamattu on koottu alkuperältään useilla muinaisilla kielillä kirjoitetuista teksteistä, joita käänsivät helpommin ymmärrettävään muotoon monet eri ihmiset. Vain harva heistä osasi kaikkia näitä kieliä, joten on erittäin todennäköistä, että ensimmäiset käännösvirheet tapahtuivat jo ensimmäistä kertaa kirjoituksia käsiteltäessä.

Suurin osa kirjoituksista on löydetty jo ennen 300-lukua, jolloin Nikean kirkolliskokous vuonna 325 kanonisoi nämä tekstit. Silloin päätettiin myös siitä, mitä teksteistä hyväksyttiin Raamattuun kuuluviksi. Suurin osa teksteistä jätettiin Raamatun ulkopuolelle. Näistä teksteistä käytetään nimitystä apokryfiset tekstit. Ehkä merkittävimpiä näistä oli opetuslasten Juudas ja Tuomas kirjoittamat kirjoitukset. Varhaisimmat kirkon isät perustelivat tätä sillä, että niiden alkuperästä ei ole varmuutta. Uskottavaa kuitenkin on, että nämä kirjoitukset on jätetty pois siitä syystä, että ne olisivat kumonneet kristinuskon yleisimmän teorian siitä, että Juudas oli petturi.

Juudas oli Jeesuksen lempiopetuslapsi, jolle Jeesus opetti paljon sellaisiakin asioita, jotka jäivät salaisuudeksi muille opetuslapsille, ja omien kertomustensa mukaan oli täysin tietoinen siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta hän toimi opettajansa käskyn mukaisesti ja teki teon, jota katui, vaikka pitikin kunniana sitä, että sai olla Herran välikätenä.

Egyptistä löytyneistä Juudaksen kirjoituksista on myöhemmin kirjoitettu peräti 50 teosta, joiden alkuperää ei ole voitu varmistaa. Tosiasiassa nämä ovat kuitenkin aivan yhtä luotettavia kuin nuo Raamattuun hyväksytyt tekstitkin.

Olen jo aiemmin kertonut niistä lukuisista käännöksistä, joita Raamattuun on tarvittu, ennen kuin on päädytty suomalaiseen versioon. Sitäkin on muokattu useita kertoja, mutta siitä huolimatta on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että Raamattu on Jumalan sanaa. Kyllä minä sen verran kerettiläinen olen, että minä en tuohon ryhmään kuulu. Siitä huolimatta pidän itseäni hyvin hartaana ja oikeaoppisena kristittynä, vaikka olenkin oman aikamme epäilevä Tuomas.

Ollaanhan me eletty aikoja, jolloin epilepsiaa pidettiin paholaisen riivauksena. Nykyinen tiede tuntee jo totuuden sekä siitä että myös niistä hurmoksellisista kokemuksista, joita monet lahkolaiset kokevat hypnoottisiksi luokiteltavien saarnojen aikana omissa kirkoissaan. 

Ei, ei epilepsia ole paholaisesta, eikä nuo hurmokselliset kokemuksen ole Jumalasta. Äkillinen hengellinen herääminen, jonka Paavali koki, on tavattoman harvinaista. Oikea usko löytyy hitaan kehityksen tuloksena, johon monet ja taas monet erilaiset kokemukset kuuluvat.