Olen jo tunnustanut, että lähetin aikoinani kirjeen tuulivoimayhtiön johdolle. Sen tarkoituksena oli saada yhtiö reagoimaan niihin haittoihin, joita nuo häkkyrät paikkakunnalla ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat. Taisi se kirje kuitenkin tehtävänsä tehdä, sillä vaikka yhtiö suhtautui siihen näennäisen ylimielisesti, lähetti se kuitenkin kiireen vilkkaa oman lobbarinsa puhumaan tuulivoiman puolesta tänne Kalajoelle. En tiedä miten kuulijakunta oli valittu, mutta ainakin minä olin onnellisen tietämätön tapahtumasta, vaikka olisi nyt ollut oletettavaa, että minut ”asianomaisena” olisi nimenomaan kutsuttu kuulemaan tilaisuutta. Näin varsinkin, kun tuulivoimayhtiö oli hyvin tietoinen siitä, että jonkinasteista asiantuntemustakin löytyy. Ehkä tuo ”asiantuntemus” olikin se seikka, että asia koetettiin mahdollisimman hyvin salata juuri minulta, sillä ihan hyvin saattaisin asettaa tehdyt havainnot vähintään kyseenalaiseksi.
Oikeasti ei ollut mitään asiaa,
mikä olisi pitänyt kyseenalaistaa, paitsi koko tuulivoima. Onhan todella
holtitonta veronmaksajien rahojen tuhlausta. Kirjeessäni tuulivoimayhtiölle en
kuitenkaan juuri tuosta kansantaloudellisesti merkittävästä puhalluksesta
maininnut sanaakaan, vaan keskityin ongelmiin ja ennen kaikkea terveydellisiin
haittoihin. Niitähän tuulivoima tietojeni mukaan edes väittänyt oikeasti
tutkineensa ja miksipä olisikaan tutkinut. Kymmenet ulkomaalaiset
tutkimuslaitokset ovat sen jo tehneet ja lähes yksimielisesti tulleet siihen
tulokseen, että tuulivoimalan matalataajuinen ääni aiheuttaa, tai ainakin voi
aiheuttaa terveysriskin osalle väestöä.
Tuskinpa minä kuitenkaan olisin
alkanut kyseenalaistaa asioita, joista en edes tiennyt. Päinvastoin. Ehdottoman
varmasti olisin ollut samaa mieltä tuulivoimayhtiön lobbarin kanssa siitä heidän
suorittamansa ”tutkimuksen” loppulausunnosta, joka taisi kuulua jotenkin tähän
tapaan: ”Tuulivoimaa vastustavat vain tuulivoiman vastustajat.” Sen lisäksi
raporttiin oli lisätty epämääräisiä selityksiä siitä, että ei nyt oikein
tiedetä miksi vastustetaan. Tuohonkin löytyy vastaus lukemattomista
kansainvälisistä tutkimuksista, joihin olen linkkejä asettanut tähän omaan
blogiini. Ehkä vielä enemmän niitä löytyy Pirjo blogi -nimisestä julkaisusta,
joten googlettakaapa sitä.
Totta on, että lääketieteellinen
tutkimustyö on meillä vieläkin lapsenkengissä. Suomessahan sitä ei,
tuulivoimaan liittyen, ole suoritettu lainkaan, päinvastoin kuin
tuulivoimayhtiöt antavat ymmärtää. Suomi ei ole mikään tieteen huippumaa,
vaikka koetamme sitä itse itsellemme uskotella. Rehun säilöntämenetelmä taitaa
edelleenkin olla se viimeisin kansainvälisesti tunnustettu keksintö ja senkin
terveellisyys eläimille on asetettu hieman kyseenalaiseksi.
Tälläkin kertaa, lyhyesti virsi
kaunis. Ihan hyvin voitte olla asioista toista mieltä, mutta koettakaapa vaikka
ihan vaan aikanne kuluksi perehtyä noihin kansainvälisiin julkaisuihin. Jos
ette kuitenkaan halua itseänne hauskuuttaa, niin älkää turvautuko googlen
kääntäjään. Siitä ei ehkä paljonkaan ole apua asiapitoisissa artikkeleissa,
mutta antaahan se sinänsä hauskoja väännöksiä. Se voisi olla toisen blogin
aihe, mutta kun en kielimies ole itsekkään, en ala sillä alueella rimpuilemaan.
Lukekaa te, jotka kieliä osaatte, minulla on hyvä ja luotettava tulkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti