Vihreät vihollisemme

Meitä eilispäivän viisaita on liiankin paljon, joten koetan nyt välttää sanomasta, että johan minä sanoin… vaikka en mitään olisi puhunutkaan. Kyse on meidän vihreästä liikkeestä, jota minäkin sen alkuaikoina kannatin. Siis ennen, kun siitä tuli terroristijärjestö ja poliittinen liike. Vielä 60 – 70-lukujen vaihteessa vannottiin, että liikkeestä ei koskaan tule poliittista puoluetta, joka tuntuikin yhtä luonnolliselta kuin että kristilliset eivät koskaan politisoidu. Nuo kaksi aatettahan eivät voi olla mitään sellaista, jotka voidaan kahlita joidenkin poliittisten ideologioiden piiriin. Tosiasia lienee se, että vihreät ovat vihreitä ja kristilliset kristillisiä, olkoonpa heidän poliittinen ideologiansa mitä tahansa.

Ehkä tuo otsake on hieman liian raflaava, mutta vaikka kyse onkin valheiden oikaisusta, teen sen omien näkemysteni mukaan. En siis halua lainata Paunion kirjoittaman kirjan ”Vihreä valhe” nimeä, vaikka se ehkä olisi ollut sopivampi nimi tällekin blogikirjoitukselle. Kävi myös mielessäni nimi ”vihreä erhe”, mutta kun moni teko vaikuttaa kovasti tahalliselta, niin ajattelin, että ei tässä mistään erheestä ole kyse.

 Kuva: seppo.net

Palataan nyt liikkeen alkuaikoihin, jolloin kannatin vihreitä arvoja ja kannatan niitä yhä edelleen. En sen sijaan voi kannattaa ns. vihreää puoluetta, jonka lähes kaikki toimenpiteet ovat aiheuttaneet vahinkoa tälle yhteiskunnalle. Vielä ”Koijärven” aikoihin terroriteot olivat enemmänkin kiusantekoa, joka toki oli haitallista jo silloin, mutta kun saman aatteen nimissä aletaan yksityisten omaisuutta vahingoittaa, on kyse selkeästi rikollisesta toiminnasta. Vaikka Vihreä liitto ei siihen järjestönä osallistukkaan, niin monien liikkeen kärkinimien puheista päätellen on liike vähintään myötävaikuttaja näissä rikoksissa.

Vihreän liikkeen politisoitumisen jälkeen tapahtui kuitenkin, kuten odotettavissa olikin, että poliittiset tavoitteet ohittivat luonnonsuojelun ja todella vihreät aatteet. On asioita, jotka vaikuttavat vihreiltä, mutta tosiasiassa ovat kaikkea muuta. 

 

Meidän suurimpana huolena on nykyisin ilmastonmuutos, jonka vaikutusta on hieman liioiteltu, mutta joka kaikesta huolimatta on todellinen. Ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa erilaisia kaasupäästöjä vähentämällä. Liikenne ja energiatalous ovat suurimmat päästöjen aiheuttajat, eikä niiden vähentämiseksi ole voitu tehdä paljonkaan. Kun meillä vesivoima on ajat sitten todettu riittämättömäksi eikä sitä juuri paljonkaan enää voida rakentaa, jää jäljelle ainoastaan ydinvoima, joka on toinen päästötön energian tuottomuoto. Yllätys, yllätys. Juuri tätä vihreät vastustavat. Minulle ei vielä ole selvinnyt, miksi. Luulevatko he todella, että kyseessä on ydinpommi? Kun Fukushiman maanjäristys tapahtui, puhuivat monet ydinonnettomuudesta, vaikka mitään sellaista ei siellä tapahtunut. Toki alueella sijaitsi ydinvoimala, ja minunkin mielestäni se oli hieman harkitsemattomasti maanjäristykselle alttiille alueelle rakennettu. Toki vomalakin vahingoittui, mutta ei aiheuttanut vahingoittuessaankaan yhtään säteilykuolemaa. Muita maanjäristyksen aiheuttamia vahinkoja, jopa kuolemantapauksiakin, kyllä tapahtui. Päinvastoin kuin julkisuudessa väitetään, Fukushima todisti ydinvoiman turvallisuuden, ei sen vaarallisuutta.

 

Koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu, mutta en usko Suomessa koskaan tapahtuvan samankaltaista maanjäristystä kuin esimerkiksi tuolla alueella Japanissa.

Toinen tosiasiassa hyvin epävihreä teko on kaupoissa tarjottavat paperikassit, joita nimenomaan tarjotaan vihreänä vaihtoehtona. Taas pitää sanoa ”höpö, höpö”. Varmana tietona kerron teille nyt, että yhden paperitonnin valmistaminen saastuttaa ympäristöä 40 kertaa niin paljon kun yhden muovitonnin valmistaminen. Kun lisäksi tiedetään, että muovikassin voit panna vaikkapa taskuusi seuraavaa kauppamatkaa varten, olet tehnyt jo erittäin arvokkaan ympäristöteon. Älä siis missään tapauksessa ota kaupasta sitä paperikassia, älä ainakaan sateella, sillä se ei kestä vettä ja saatat paperipussin kastuessa pudottaa lasisen kaljapullosi katuun, josta taas on seurauksena pienempimuotoinen ”ympäristökatastrofi”.

Olen yleensä koettanut pitää tämän päivittäisen blogini niin lyhyenä, että ihmiset jaksaisivat sen lukea, joten en nyt luettele enempää ”vihreitä valheita”, mutta heitänpä tässä nyt vielä lusikkani tähän pahimpaan soppaan, nimittäin kierrätykseen.

Ydinvoimalan polttoaine on täysin kierrätettävissä, mutta aurinkopaneelit ja tuulivoimalan osat eivät sitä ole. Oleellista onkin, että sekä aurinkovoimalat ja tuulimyllyt ovat varsin lyhytaikaisia sijoituksia.

Olisikohan sittenkin ollut parempi, että vihreä liike olisi pysynyt vihreänä liikkeenä ja keskittynyt liito-oravien puolustamiseen? Se ei ainakaan olisi aiheuttanut niin suurta vahinkoa kuin nuo hörhöt nyt saavat aikaan.