Pakkolaki

Muistan istuneeni television ääressä silloinkin, kun paperiliiton ”isopomo” Ahonen tepsutteli kuin Euroopan omistaja ja uhkaili paperiteollisuutta lakoilla, työnseisauksilla ja muilla kauheuksilla. Samassa ohjelmassa esiintyi myös silloinen paperiteollisuuden ”isopomo” Voutilainen, joka varoitti niin Ahosta kuin muutakin Suomen kansaa tulevista vaikeista. Melkein sivulliseksi katsoin itseni, mutta heti toki tajusin, että ei mene oikein hyvin nyt näillä tehtailla, eikä minkäänlaisiin palkankorotuksiin, työvoiman lisäyksiin tai työnseisauksiin ollut varaa. Se vain näkyi Voutilaisen tavasta kertoa tämä asia Suomen kansalle. Ilmeisen selvää oli, että Ahonen ei tätä asiaa ymmärtänyt tai ei halunnut ymmärtää. No, tuskinpa hän olisi paperiteollisuutta pystynyt pelastamaan, mutta ainakin hieman joudutti joidenkin tehtaiden sulkemista.

 

Ahonen teki niin kuin teki. Sen sijaan, että hänet olisi heitetty vankilaan, hänet palkittiin jollakin ihmeellisellä viralla. Siltä näyttää, että ei ammattiyhdistysliike ole vieläkään mitään oppinut, vaan SAK:n ”isopomo” Lyly käyttäytyy melkein kuin Ahonen aikoinaan. Koko Suomen kansan elämän tuhoamisesta saisi jo vihdoinkin panna johonkin pakkotyöhön, vaikka ihan vain mallin vuoksi. Suomen kansan ”ison pomon” Sipilän kasvoilta oli luettavissa sama huoli kuin oli aikoinaan Voutilaisen kasvoilta.

Aivan mullistavan keksinnön olivat tehneet ammattiyhdistyspomot, kun rupesivat nimittämään Sipilän ehdottamia lain muutoksia pakkolaiksi. Paljon olen minäkin maailmaa nähnyt, mutta kyllä tuo aivan uusiosanalta vaikuttaa. Ihankohan olen aivan umpiossa elänyt, kun olen onneton luullut, että laki on laki eikä se siitä muuksi muutu? Turhaan olen vissiin sakkonikin maksanut, kun esimerkiksi tieliikennelaista puuttuu nimitys ”pakko”. Olisi pitänyt vain viedä laput poliisilaitokselle ja sanoa, että en maksa, koska kyseessä ei ole pakkolaki.

Vai tarkoittaakohan suomalainen ammattiyhdistysliike niitä pykäliä ja määräyksiä, joilla he ovat onnistuneet sitomaan sekä työntekijöiden että työnantajien kädet? He ovat myös onnistuneet vaikeuttamaan ammattiin kouluttautuvien työharjoitteluun pääsemistä ja tulevat todennäköisesti tuhoamaan myös pakolaisten kotouttamisen siltä osin kuin se koskee työelämään tutustumista. Onkohan siis kysymys siitä, että kun nämä ”pakkolait” on ennen säätänyt ammattiyhdistysliike, niin melkein kiukustutaan siitä, kun Suomeen koetetaan saada joku tolkku. Esimerkiksi se, että lainsäätäminen palautetaan sille elimelle, jolle se lain mukaan kuuluukin. 

 Piirros: Jari Ahonen

En tiedä, onnistuuko Sipilän hallituskaan pysäyttämään Suomen velkaantumisen ja palauttamaan valtiomme kasvun tielle, mutta mikäli nyt oikeat johtopäätökset olen tehnyt, niin pelin henki on se, että poliitikoista poiketen Sipilä yrittää tehdä kaikkensa Suomen parhaaksi. Oppositio tapansa mukaan heittelee kapuloita rattaisiin ja tekee kaikkensa omaksi parhaakseen. Ammattiyhdistysliike, jota ei pitäisi päästää sotkemaan valtakunnan politiikkaa lainkaan, tuijottaa sokeana omaan napaansa ja uskoo, että ”demareissa” se pelastus on.

Taitaa olla jokseenkin samantekevää, mihin minä uskon, mutta en usko yhdenkään poliittisen puolueen pystyvän pelastamaan Suomea karmealta Kreikan tieltä. Siihen pääsemme vain puhaltamalla yhteen hiileen. Voi olla, että silti menemme metsään, mutta parempi sieltä on yhdessä tulla myös pois. Ei se ketään auta, jos pelastusta yrittäneitä kivitetään, kun yrittävät sanoa, että vähän erehdyttiin, mutta koetetaan uudelleen.