Toki olen aina tiennyt tuulivoiman
turhuuden ja sen miten kallista energiaa sitä kautta saadaan. Vuosikausia pidin
sitä kuitenkin ”siedettävänä”, kun oletin sen lisäävän suomalaista työtä,
vaikka sillä ei energiataloudellista hyötyä sanottavasti olekaan. Loviisan
ydinvoimalan rakentamiseen sain tutustua jo opiskeluaikoinani ja pariinkin
vesivoimalatyömaahan opiskeluajan jälkeenkin. Lähin taitaa olla Maalismaa Iissä.
Tuulivoimaloiden rakentamisesta esimakua sain, kun opetin muutamassakin
laitoksessa osien rakentamista lujitemuovista.
No, ei ollut suomalaisten rakentama
sekään tuulimyllyn lapa, joka katkesi naapurikunnassa ja aiheutti oikeasti
melko suuren vaaran, vaikka sitä ei sellaisena uutisoitukaan. Miettikääpä ihan
itse, millainen rysäys se on, kun muutaman tonnin murikka lingotaan lähes 200
km tuntinopeudella jonnekin ihmisten ilmoille. Ei sattunut kellekään mitään,
mutta jos olisi sattunut, niin mitä sitten?
Kun itsekin olen lapojen lujuuksia laskenut, niin voin vakuuttaa, että
jos olisi ollut Suomessa rakennettu lapa, niin ei olisi katkennut. Ikävä kyllä
olen kuullut, että suomalainen tuulivoimateollisuus ei oikein saanut tuulta
purjeisiinsa, kun kaikki osat saadaan halvemmalla ulkomailta. Käytännössä olen
nähnyt tämän ihan itse täällä Kalajoella osallistuessani satamakirkon
toimintaan. Kun katselin laivoja, jotka toivat tuulimyllyn osia ulkomailta,
heräsi kysymys, miksi. Miksi piti tuoda osat ulkomailta, kun hyvin tiesin että
niitä osataan tehdä myös Suomessa? Haastattelin hieman sataman väkeä, ja kuulin,
että osia tulee noin 30 eri maasta. Kaikkea tämä kristillisyys saa näkemään:
kun meidän ortodoksisessa tsasounassa sattui käymään latvialaisia tuulivoimalan
rakentajia, selvisi että myös, että rakennustyö tehdään pääosin ulkomaalaisella
työvoimalla. Suomalaisten osuudeksi jää lähinnä maansiirtotyöt ja osien siirto
satamasta rakennuspaikalle.
En todellakaan tiedä, rakennetaanko
Suomessa yhtään suomalaista tuulivoimalaa, mutta kyllä ne pääosin ovat
ulkomaalaista tuotantoa. Toivotaan sitten, että purkuvaiheessa muutamien
vuosien päästä pääsevät suomalaisetkin osalliseksi tuosta arvokkaasta työstä.
Kuva: Reijo Karjalainen
Kun katselin Kalajoen keskustassa keskustaajaman
ajokapeikon rakentamista, niin kyllä minä aloin ihmetellä, miksi ei ratkaisun
laatineelta arkkitehdiltä ole otettu kynää pois, vai onko hänkin joku
ulkomaalinen joka piirsi halvalla? Halvalla tai ei, mutta ainakin tosi
huonosti. Liekö perää vai ei, mutta tavallisesti varsin luotettavalta taholta
kuulin, että nuo vaarallisen korkea reunakivet on tuotu Kiinasta. Siis luitte
aivan oikein: Kiinasta. Onkohan Suomesta kivi loppunut, vai mistä lie kysymys?
Kun kivistä puhutaan, muistan kun
aikoinaan Kalvolassa, Hämeenlinnan lähellä, oli kiviveistämö, joka työllisti
muutaman ulkomaalaisen työntekijän. Työntekijät olivat kyllä tyytyväisiä
työehtoihin, sillä eihän heitä toki pakotettu työhön. Suomalainen
ammattiyhdistysliike puuttui kuitenkin asiaan, ja ainakin silloin joutuivat nuo
työntekijät ”kilometritehtaalle” ja veistämö pani lapun luukulle.
Kun näitä esimerkkejä on joutunut
seuraamaan, niin olkoonpa sitten provosoivaa tai ei, mutta jotenkin vain
vaikuttaa siltä, että kovinkaan moni taho ei oikeasti halua työllistää enempää
suomalaisia kun näitä ”mamujakaan”.
En minä väitä, että
ammattiyhdistysliike olisi kaikkeen pahaan syyllinen, mutta kyllä se joskus
mieleen tulee. Ajatelkaa ihan itse miltä tuntuu. Sitä Kalvolan tapausta en
tarkalleen muista, mutta ainakin se, minkä kirjoitin Kalajoen myllyistä ja
tiestä, on oletettavasti totta.
Ihan vapaasti saatte epäillä
kaikkea kirjoittamaani, mutta kaikkihan on tarkistettavissa. Olenhan itse
sanonut, että uskokaa mitä vain, mutta älkää ilman kritiikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti