Suuresti minä ihmettelen

Ihmettelen nimittäin sitä, että yksinkertaisen asian käsittäminen on niin vaikeaa, ettei kansanedustajaksi päässyt ja jonkinasteisen akateemisen koulutuksen saanut ihminen voi sitä käsittää.

Puhun nyt kolmesta hieman erillisestä asiasta. Sananvapaudesta. Jumalanpilkasta ja ihmisten vakaumuksen kunnioittamisesta. Olen seurannut viime aikoina mediassa myllertänyttä keskustelua, jonka alkujuuria ei ole vaikea johtaa Pariisin verilöylyyn ja sitä seuranneisiin tapahtumiin.

Totta kai siinä loppujen lopuksi oli pienen rikollisryhmän omavaltaisesta terroriteosta, josta isompi terroristijärjestö otti ”kunnian.” Tapaus sinänsä on tosi julma, ja toivottavaa on, että rikolliset saavat tuomionsa.

Ihan puhtaat jauhot pussissa ei myöskään ole sillä lehdellä, jota vastaan isku suuntautui. Ei ole mitään järkeä siinä, että pilkataan sananvapauden nimissä yhtä maailman suurimmista uskonnollisista ryhmistä. Oikeasti sananvapaudella ei ole mitään tekemistä noiden pilakuvien kanssa. Kyllä lehden toimittajien olisi pitänyt tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä sellaisista kuvista. Totta tietysti on, että monethan meistä pahoittavat mielensä kuka mistäkin, mutta kyllä julkisen sanan täytyisi osata vetää raja johonkin. Jos kyse on uskonnosta ja uskonnollisesta vakaumuksesta, ei sitä sovi käsitellä kuin rukkasta.

Sananvapautta rajoittaa ehdottomasti tuo vaatimus ihmisten vakaumuksen kunnioittamisesta. Se on yksi tämän meidän yhteisen elämämme perussääntöjä, ja jos sitä ei osata muutoin noudattaa, on se kirjattava lakiin. 

 

Tuosta sitten pääsemmekin tuohon lakiin Jumalan pilkasta. Tuon lain perusteella on vain muutamia syytteitä Suomessa nostettu. Niitäkään ei varmasti siksi, että olisi pelätty Jumalan pahastuvan, vaan siksi että suuren ihmisjoukon pyhinä pitämiä arvoja on loukattu ja näin aiheutettu tarpeetonta pahaa oloa. Varmasti meistä jokainen mielensä pahoittaisi, jos vaikkapa meidän äitiämme nimitettäisiin niillä rumilla nimillä, joita naisesta joskus käytetään. Kyse on siis siitä, että ei ole fiksua ”mollata” kenenkään pyhänä pitämiä arvoja. Tämän olisin luullut esimerkiksi Ville Niinistön ihan änkyttämättä käsittävän, silloin kun hän a-studiossa puolusti vihreiden ehdotusta Jumalan pilkan poistamisesta laista. Ei käsittänyt, vaikka se melko selkeästi hänelle selitettiin. Kysymys kuuluukin, mitä haittaa siitä on? Sehän koskee vain niitä ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, joille nuo uskonnolliset arvot ovat pyhiä ja nämä ihmiset saattavat kokea tuollaiset loukkaukset melko voimakkaasti. Aika usein juuri ymmärtämättömyys on se asia, joka saa ihmisen rikkomaan lakia. ”Tyhmyydestä sakotetaan.”

Sananvapauden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut sen kytkeminen mielipiteen vapauteen. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja hänellä on oikeus myös tuoda se julki. On aivan turha väittää, että nuo profeetta Muhammedia koskevat piirrokset palvelisivat tuota tarkoitusta.

Minä olen kristitty ja vakaumuksellinen ortodoksi, mutta ei minulle tulisi mieleenikään mollata jonkin toisen uskontokunnan tapoja ja rituaaleja, puhumattakaan, että nimittäisin näitä uskontoja itse paholaisen uskonnoiksi. Siihen minä uskon, että kaiken perusta on säädyllinen elämäntapa ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen. Kenenkään ei tarvitse uskoa samalla tapaa kun minä uskon, mutta mieleni pahoitan, jos joku alkaa mollamaan ”sydänverellä” rakentamaani tsasounaa, tai niitä asioita, joita se edustaa.

Minä siis en ole muslimi, mutta monet ystäväni ovat. Kyllä he minun ystäviäni ovat senkin jälkeen, mitä nyt on maailmalla tapahtunut. On todella valitettavaa, että muslimien on kuljettava sama polku, jonka me kristityt olemme läpi käyneet noin 500 - 1000 vuotta aikaisemmin.