Näin meitä petetään

Niin, kyllä kai se petoksen nimellä voisi kulkea, vaikka ei kai ihan rikoksen tunnusmerkkejä täytäkään. Nimittäin tuo tapa, jolla hallituksemme on hyväksynyt kansan kurjistamisen.

Kyllä, kyllä siitä todella on kysymys, vaikka nuo toimet osittain on kätketty säästönimikkeen alle. Tosiasiassa kai kyse siitä, että suurituloiset kadehtivat niitä vähäisiäkin pennejä, joita pienituloiset ovat onnistuneet hankkimaan omalla työllään.

Puhun nyt tuloverosta ja siihen liittyvästä kikkailusta. Tämä ensimmäinen väitteeni sinänsä on varsin provosoiva, sillä se kohdistuu melko suureen ihmisryhmään. Tosiasiallisesti aivan liian suureen. Yhteiskunnan byrokraattisen virkakoneiston palveluksessa olevat ihmiset eivät maksa lainkaan veroa. Toki se vilpittömän työntekijän kannalta veronmaksulta tuntuu, kun tilipussista on lohkaistu osa, aivan samaan tapaan kuin muiltakin palkansaajilta. Se ei kuitenkaan lisää yhteiskunnan tuloja, vaan on keino palauttaa osa yhteiskunnan maksamista varoista takaisin valtion pussiin. Tosiasiassahan näitä varoja ei ole koskaan edes poistettu yhteiskunnan kassasta! Kokonaan toisin kuin yksityisen sektorin palkansaajien kohdalla asia on.

Tuloveroasteen nostamisesta on hyötyä siis vain siltä osin kuin se koskee yksityisten palveluksessa olevia ihmisiä. Sen sijaan palkankorotusten hillitsemisen merkitys on kokonaisvaltainen. Julkisen sektorin palkat vaikuttavat suoraan yhteiskunnan menoihin. Yksityissektorilla kyse on enemmänkin kansainvälisestä kilpailukyvystämme, jossa palkoilla on suuri merkitys. Miksi muuten samanaikaisesti toitotetaan, ettei palkoilla ole suurtakaan merkitystä ja sitten kiroillaan kun teollisuutemme pakenee halvan työvoiman maihin? Teollisuus on siis havainnut, että kilpailukyvyn kannalta palkoilla on merkitystä!

Ja sitten siihen mistä aloitin. Siis kansalliseen kateuteemme.

Meitä eläkeläisiä on tässä maassa kohta kolmannes kansasta. Nyt jo 1,5 miljoonaa. Toki osa saa eläkkeensä yhteiskunnalta, mutta suurin osa upporikkaista yksityisistä eläkekassoista, joilla olisi kyllä varaa maksaa vaikka kuinka ruhtinaallisia eläkkeitä. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että koko elämän aikana itse maksetuista eläkkeistä ehditään ennen kuolemaa nauttimaan vain hetki, kaikki eivät edes hetkeäkään. Toisaalta, kiitos eläkekassojen, meidän rahamme ovat pääsääntöisesti tuottavasti sijoitettu.

Meillä nyt yksinkertaisesti on järjestelmä, jossa myös eläkkeestä maksetaan veroa ja tämä vero lasketaan tuloksi valtiolle. Tosiasiassa näin on vain silloin, kun kyse on yksityisen eläkekassan maksamista eläkkeistä ja niiden verosta. Valtion maksamissa eläkkeissä kyse on valtion rahasta, joka pysyy valtiolla. Onneksi suurin osa eläkkeistämme tulee yksityiseltä taholta.

Hieman pelkistäen siis: Palkankorotukset muodostavat pääsääntöisesti kulun, mutta eläkkeiden korotukset tuovat tuloja valtiolle. Miksi näin? Yksityisten eläkekassojen maksamat eläkkeet eivät ole pois valtiolta, mutta niistä saatavat verot ovat kyllä tuloja valtion kassaan. Valitettavaa on, että palkankorotukset heikentävät meidän kilpailukykyämme, vaikka niiden vaikutus muutoin on samansuuntainen kuin eläkkeidenkin korotusten.

Kun siitä kateudesta puhuin. johtuu kai se siitä ihmettelystä, että kun palkkoja korotetaan esimerkiksi 1.5,%, niin samanaikaisesti eläkkeitä vain 0,5%. Päinvastaisella menettelyllä olisi selvästi myönteisempi vaikutus valtion kassaan.

Voihan se poliittisesti tuntua ilkeältä ajattelutavalta, mutta tämä ei olekaan politiikkaa vaan matematiikkaa, ja siinä minä kyllä uskon olevani lähes jokaista ministeriä vahvempi. On turha vedota poliittiseen osaamiseen, jos ei mitään muuta osaakaan.