Vastuun kantajat

Mitähän se vastuu oikein on, kun sitä tuntuu olevan niin helppo kantaa? Onko se joku paperinippu, jota kannetaan jossakin salkussa, kun niin monet poliitikot sanovat kantavansa vastuuta, ja varsinkin ministereillä sanotaan olevan jonkinlaiset salkut. Pääministerin salkku on varmaankin muita salkkuja isompi, sillä jos olen ihan oikein kuulut, niin viimeaikaiset salkkuherrat ovat kovasti puhuneet vastuun kantamisesta ja vastuullisuudesta.

  

Sitä minä vaan en ymmärrä, miksi siitä ei sitten seuraa mitään, jos joku sanoo ottavansa jostakin asiasta täyden vastuun ja asiat menevät päin istumalihaksia. Melkein pelottaa, ettei se totta ollutkaan, sillä vielä koskaan en ole huomannut, että tälle itsensä vastuulliseksi julistaneelle herralle tai rouvalle olisi tapahtunut mitään, vaikka hän kuinka sinnikkäästi olisi julistanut kantavansa vastuun. Mistä hän oikeasti on sen vastuun kantanut ja miten?

Ajatelkaa nyt vaikka pääministeri Kataista. Vuosikausia hän kailotti sitä, kuinka hän kantaa vastuun milloin mistäkin. Oli itse asiassa valtakunnan vastuunkantaja numero yksi. Kun sitten milloin mikäkin asia meni sinne peräaukon paikkeille, olisi luullut, että nyt sitten tapahtuu jotain mullistavaa, jossa tuon herran vastuu realisoituisi. En puhu nyt mistään poliittisista puolueista, sillä tuskin minkään puolueen kannatus on sama kuin yksilön vastuun realisoituminen. Voihan se olla, että joku on syyllinen puolueen menestykseen tai menestymättömyyteen, mutta ei siitä koskaan kukaan joudu henkilökohtaisesti sakotettavaksi, piiskattavaksi tai vangittavaksi. Vastuusta saa siis aivan vapaasti puhua ilman, että kukaan joutuu vastuuseen.

Mutta palatkaamme Kataiseen. Hän oli siis ministerinä vuosikaudet, jopa pääministerinä ja saanut lopulta milloin minkin asian ihan lähelle niitä istumalihaksia. Lopulta herra huomasi sen itsekin ja päätti lähteä maanpakoon jättäen lähes kaikki keskeiset asiat toisten hoidettavaksi. Ei siitä mitään vastuuta seurannut, vaan päinvastoin. Palkkioksi tuosta selvästi osoitetusta kykenemättömyydestä hänelle buukattiin entistäkin paremmin palkattu homma, jossa hän saisi sotkea asioita vielä enemmän.

Itse asiassa en ajatellut poliitikkoja lainka, kun sain ajatuksen kirjoittaa tämän blogin. Sain ajatuksen nuorten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan kommentista, jossa hän julisti ottavansa täyden vastuun joukkueen odotettua huonommasta peliesityksestä. Tällaisia valmentajien kommentteja olen kyllä kuullut niin että päätä särkee. Ollessani liittotasolla valmennusvaliokunnan puheenjohtajana sain niistä aivan tarpeekseni. Jo silloin ajattelin, että ovat aivan kun poliitikot. Jos joku urheilija menestyy, se on heidän ansiotaan, mutta jos ei menesty, kyseessä on vain huono urheilija ja toiset ovat parempia. Joukkueiden valmentajia kyllä vaihdellaan, mutta ilman, että se heidän ottama ”täysi vastuu” jotenkin realisoituisi. Sanotaan vain valmentajien olevan ”tuulisella paikalla.”

Kyllähän se totta on, että epäonnistumisesta ei aina voi syyttää ketään, mutta silloin ei yksinkertaisesti kannata puhua mistään vastuun kantamisesta, jos tosiasiallista vastuuta ei ole mistään. Toisin sanoen, siitä ei ole mitään seurausta, vaikka asiat jäisivät hoitamatta tai tulisivat huonosti hoidettua.

Onhan meillä toki olemassa ”ministerivastuulaki” ja erilaisia lakeja ja asetuksia virkamiehiä varten, mutta nämä eivät juurikaan koske kykenemättömyyttä. Ne eivät realisoidu milloinkaan, jos et tee mitään. Silloin et tee myöskään virheitä, mutta on se jotenkin edesvastuutonta väittää kantavansa jotain vastuuta, joka ei koskaan tule sinun eteesi.

Kertokaa minulle, miten kykenemätön palloilujoukkueen valmentaja kantaa vastuuta, tai miten poliitikon vastuu ilmenee käytännössä!