Sopimatonta kieltä

Olen aina kuvitellut, että käytän melko korrektia kieltä, niin kuin julkisissa teksteissä tuleekin, mutta saattaa hyvin olla, että joskus on päässyt ote lipsumaan. Vaikka yleensä en edes nimiä näissä blogeissani mainitse, niin täytyy nyt kyllä korjata se erehdys, että tuli yleistettyä, kun mainitsin, että Muutos 2011 on poispotkittujen persulaisten kaatopaikka. Kyllä minä edelleenkin sitä mieltä olen, että pääsääntöisesti näin on, mutta aina kaikessa on poikkeuksia ja pyydän vilpittömästi anteeksi Aimo Remekseltä, että hän ikään kuin meni pesuveden mukana. Reiluin ja rehdein tuntemani perussuomalainen Aimo oli, vaikka joutuikin kuusamolaisen järjestösihteerin juonittelujen uhriksi. Ei tainnut edes ainut uhri olla, sillä saman kohtalon sai kokea moni muukin, jopa meidän paikallisjärjestökin. Se lasku lankeaa maksettavaksi nyt seuraavissa vaaleissa.

Miksi valitsin tuon sopimattoman kielen tuohon otsikoksi ei oikeastaan liity Aimoon mitenkään, sillä rehtinä miehenä Aimo on aina pannut nimensä näkyviin kommentoidessaan tekstejäni, ja kielenkäyttökin on ollut vähintään yhtä asiallista kun minullakin yleensä.

Ehkä lukevasta yleisöstä kovasti vaikuttaa siltä, että blogejani ei paljon kommentoida muutamaa positiivista kommentia lukuun ottamatta. Ei se nyt ihan niin ole. Kyllä kommentoidaan, mutta valitettavan monet nimettöminä, joten olen siirtänyt ne suoraan roskapostiin. Selkeästi nimellä kirjoitettuun blogiin on hyvän tavan mukaista lähettää myös kommentit omalla nimellä. Toinen syy, miksi saatan ”sensuroida” kommentin, on sitten tuo kieli. Kyllä minua joskus hävettää se kielenkäyttö, jota jotkut ystäväni tuntuvat käyttävän.  

Jos kirjoitus sisältää p:llä ja v:llä alkavia sanoja kovin paljon, on sen oikea paikka roskakori. En minä itsekään noita sanoja käytä, ellei nyt oteta huomioon vaimoani Pirjoa, poikaani Petjaa sekä tytärtäni Piritaa. Ne ovat kyllä nimiä, jotka p:llä alkavat ja joista myös joskus puhun. Myös sanaa vaimo käytän varmasti useammin kuin esimerkiksi muija tai eukko.

Eri mieltä kanssani voi tietysti aina olla, mutta silloinkin kannattaa muistaa, että mielipide on aina mielipide eikä sellaisenaan koskaan väärä. Jos jonkin asian kerron absoluuttisena totuutena, se yleensä on myös totuus, sillä yleensä tutkin asian jo etukäteen. Toki joskus saatan tässäkin asiassa erehtyä, mutta toivon, että näin ei ainakaan kovin usein ole tapahtunut. Tietoisesti en koskaan ole valehdellut.

Kyllä minä toivon, että blogejani kommentoidaan. Myös niiden sisältämää asiaa voidaan arvostella, enkä säikähdä kovastakaan kritiikistä, kunhan nuo kommentit täyttävät nämä reunaehdot. Asiallinen siisti kieli ja oma nimi.