Uskovainenko?

Ei minulla ole oikeutta asettaa kenenkään uskoa kyseenalaiseksi, jokainenhan meistä johonkin uskoo. Jos poliittista paikkaa tavoitellakseen joku julistautuu uskovaiseksi, mutta käyttäytyy törkeämmin kuin katutyttö, tuntuu se jotenkin Jumalan pilkalta. Itse en muista koskaan ratsastaneeni uskon varjolla, enkä julistaneeni olevani uskovainen. Eräässä kirjoituksessaan kuitenkin eräs politiikkaan pyrkivä koetti lyödä minua sanomalla ”uskovainenkin”. No ylpeähän minä tuosta tittelistä olin, sillä olinhan sen ansainnut ihan pelkän elämäntapani perusteella ilman, että minun oli missään yhteydessä ollut tarpeellista julistautua erityisen kristityksi. Sanon sen nyt tässä, että olenhan minä - olen myöskin poliittiselta kannaltani ns. sininen, sillä aikaisempi puolueeni Perussuomalaiset liukui aatteellisesti pois altani.  En siis loikannut puolueesta, vaan puolue loikkasi toiseen aatemaailmaan. Vaikka en enää ole aktiivipoliitikko, katson asiakseni tukea samoin ajattelevia ihmisiä. Tämänkään puolueen virallisiin elimiin en kuulu, joten se antaa minulle tietyn sananvapauden.

  

Olen jo käynyt äänestämässä presidenttiä, joten se ei siitä enää muutu, mutta ihan uteliaisuuttani kävin katselemassa mtv:n vaalikonetta.  Sen ”gallupeista” viis veisasin, koska olen syvästi tietoinen, että niitä manipuloidaan, mutta uteliaisuuttani katsoin, mitä kone minulle ehdottaisi. Tavallaan tulos oli yllättävä, tavallaan ei. Kolmen kärkeen sijoittuivat niin vasemmistoliiton kuin RKP:n ehdokas. Kumpaakaan puoluetta en ole koskaan äänestänyt, mutta ainakin Merja Kyllönen oli lievä yllätys. Kun ihmettelin tulosta kotona, totesin, että Merja voisi olla vaikka uskovainen. Tähän vaimoni sanoi, että Merja on uskovainen, vaikka ei siitä meteliä pidä. Juuri näin sen pitää olla - puhukoon teot puolestaan. No en minä presidenttiä halua vaihtaa, eivät firmatkaan vaihda johtajiaan, jos nämä ovat hoitaneet hommansa hyvin.

Olin eilen sinisten paikallisjärjestön kokouksessa täällä Jyväskylässä ja selkeästi tunsin olevani oikeassa porukassa. Tunnelma muistutti paljolti sinisten puoluekokousta Tampereella, jossa tähdennettiin totuudessa pysymistä ja oikeudenmukaista politiikkaa.  Olen jokseenkin varma, että lähimmäisen huomioiminen ja totuudelle perustuvat päätökset pitävät joukon yhtenäisenä, eikä persujen tapaista hajoamista pääse tapahtumaan.

Suomessa on ja tulee aina olemaan rasisteja, jotka eivät ymmärrä kansakunnan etua, mutta kovin kauaskantoista tuo politiikka ei voi olla. Varmaan jokainen, joka on näitä blogeja lukenut, tietää, että minä olen suvakki.  Olen suvakki siksi, että en näe maahanmuutossa muuta kuin hyvää.  Me olemme muuttotappiovaltio, jonka pitäisi tehdä kaikkensa näivettymisen estämiseksi.  Jo nyt asuu ulkomailla liki kaksi miljoonaa suomalaista. Tuo on melkoinen määrä, kun sitä verrataan siihen kuningasravien yleisömäärän kokoiseen pakolaismäärään, joka vuosittain ehkä tulee Suomeen. 

Se nyt vaan on noin, joten ruvetaanpas kiinnittämään huomiomme todella kalliiseen maastamuuttoon.  Maastamuuttajat ovat usein hyvin koulutettuja ihmisiä, joiden kasvattaminen työikäisiksi on maksanut meille satoja tuhansia, jonka he osaamisensa lisäksi vievät meiltä pois.

Maasta muuttoon meillä ei ole varaa.