Koulu-uudistus

En tiedä syytä, miksi Sundqvistin ”nappulahallitus” ajoi aikoinaan läpi ns. koulu-uudistuksen, mutta tämä koululaitoksemme reformi kuulunee samaan sarjaan kuin edellisessä kirjoituksessani mainitut muutokset muutosten vuoksi.  En nyt kovin korkeassa kurssissa pidä ns. pisa-tutkimuksia niiden rajoittuneiden mittausarvojen vuoksi, mutta jotainhan ne tietysti kertovat.  Suomi sijoittui näissä tutkimuksissa aikanaan kansainvälisesti varsin korkealle, eikä toki aivan pohjilla ole vieläkään, mutta selkeästi kuitenkin pudonnut.  Voihan se johtua tietysti opetuksen tason laskemisesta, tai oppilasaineksen heikentymisestä, mutta minä en usko kumpaankaan.

Ulf Sundqvist 1969. Kuva: MTV

 

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaiken takana on ”koulu-uudistus”, jolla saatiin aikaan se, että lahjakkaimmat lapset ja tavalliset tollerot työnnettiin samaan suppiloon. Tästähän oli seurauksena se, että rimaa oli pakko laskea, jotta jokainen pääsi riman yli.  Toki riman laskeminen tapahtui vähän kerrassaan, niin että sitä ei juurikaan huomattu eikä siitä ole kerrottu suurelle yleisölle.  Ei sille mitään voi, että en oikein osaa nostaa tämän päivän ylioppilasta samalle tasolle kuin esimerkiksi 60-luvun ylioppilaita.  Kielimies en ole, mutta matematiikkaa oletan osanneeni, ja kun olen vertaillut eri vuosien yo-kirjoituksien matematiikan tehtäviä, näkyy tuo riman lasku selvästi.  Mielestäni 60-luvun tehtävät olivat jokseenkin vaativia, joiden rinnalla nykyisin on vain päässälaskuja.

Odotankin aikaa, jolloin joku taas rupeaa vaatimaan, että lahjakkaimmille ja ahkerimmille oppilaille on varattava mahdollisuus edetä jo perusopinnoissaan hieman paremmin ja korkeammalle tasolle.  Silloin jouduttaisiin palaamaan vanhaan järjestelmään, jossa oppikouluun pyritään pääsykokeilla, eikä lukiokaan olisi itsestäänselvyys.  Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että loppujen koulutus laiminlyötäisiin, sillä ihan hyvä järjestelmä se vanha kansakoulu-peruskoulusysteemi oli.  

  Kuva: Kodin Kuvalehti

Saattaa olla, että minä vanha kalkkis kaipaan entisiin ”hyviin aikoihin”, mutta olisikohan kauheasti toivottu, jos varattaisiin mahdollisuus edetä jo koulutuksen varhaisemmassa vaiheessa hieman pidemmälle kuin keskivertoa huonommat oppilaat.

Selvähän se, että myös myöhemmin heränneille olisi varattava mahdollisuus edetä myös toista reittiä, mutta sen edellytyksenä olisi todellinen osaaminen.

Kaikenlaiset koulutuskynnykset pitäisi pyrkiä ylittämään, eikä niitä suinkaan tulisi poistaa.  Hyvänä esimerkkinä on insinöörien osaamistason laskeminen, kun pakollinen ennakkoharjoittelu poistettiin. Varmasti opiskelijankin olisi kiva tietää, mistä asiasta puhutaan, vaikka ei välttämättä hitsata osaisikaan.

Ihan varma en ole siitäkään, pitäisikö ihan joka kylässä olla yliopisto tai ammattikorkeakoulu.  Ei ehkä ole oikein sekään, että tohtorin tutkintoon riittävät vahvat istumalihakset.