Erilainen kommunisti

Kun Neuvostoliitto kaatui, sponsoroi eräs äärioikeistolainen yrittäjä vasemmiston järjestämiä urheilukilpailuja antamalla puhemainoksen, jossa kuuluttaja kertoi, että kyseinen yritys on tukenut tapahtumaa kommunismin kaatumisen kunniaksi.  Väärässä oli herra, sillä vaikka Neuvostoliitto kaatui, eivät ihan kaikki kommunistiset valtiot menneet sen mukana, vaikka alkoivatkin ”länsimaistua”. Vakaalla kommunismin linjalla taitaa olla enää Pohjois-Korea, jonka sortumista tässä nyt sitten odotellaan.  Onhan se ihan selvää, ettei niin voi jatkua kovin kauaa, että noin köyhä maa elättää öykkäröivää diktaattoria ja ampuu lähes koko valtion omaisuuden taivaalle.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole arvostella Pohjois-Korean järjestelmää. Ihmettelen sitä vain, niin kuin ihmettelin aikoinani myös Neuvostoliittoa. Aikani odoteltua Neuvostoliitto sitten kaatui ja samoin tulee käymään myös Pohjois-Korealle. Sitä en tiedä miten se tapahtuu, mutta tiedän että tapahtuu.  Ehkä inhimmillisin ratkaisu olisi Saksan malli, jossa vain rajoja poistettiin ja muuri purettiin. Itä-Saksa on jo selkeästi toipumassa kommunismista.

Lähes jokaisessa maailman maassa on joskus toiminut kommunistinen puolue, eikä se kaikkialta ole hävinnyt vieläkään, sillä ihmisluonto on vain sellainen. Kommunismin ruoka ei ole solidaarisuus, vaan se on kateus ja katkeruus, ja tämä näkyy varsin selvästi kommunistisissa puolueissa tai niiden perillisissä.  Kommunismin nimeä kantavat puolueet ovat kyllä pääosin kuolleet, menettäneet kannatustaan, tai peräti kielletty.  Olen ollut huomaavinani, että niitä kuitenkin vielä on, joskin eri nimillä.  Minun mielestäni Suomen kommunistinen puolue toimii tällä hetkellä nimellä Vasemmistoliitto. Sen kannatus on muutamia prosentteja, mutta siitä huolimatta puolue on asettanut oman presidenttiehdokkaan.

No niin. Eiköhän tullut jo selväksi, että en minä ainakaan kommunisti ole, mutta aion tässä nyt hieman kehua erästä ”kommunistia”.  Kyse on nimenomaan vasemmistoliiton presidenttiehdokkaasta Merja Kyllösestä. Selkeästi humaanimpi ja suorasanaisempi, jopa älykkäämpikin kuin useimmat tuntemani vasemmistolaiset.  En voi sanoa tunteneeni häntä facebook-kaveruudesta huolimatta; seurasin hänen tv-tenttiään ja oikeasti yllätyin.  Jotain lämminhenkisyyttä hänen esiintymisessään oli, vaikka en oikein voi allekirjoittaa häneen lanseeraamaansa ajatusta koko puolueen lämminhenkisyydestä.  Kyllä Merja on aivan eri planeetalta kuin esimerkiksi Paavo Arhinmäki ja vieläpä Lii Andersonkin.  Juuri tästä tuli mieleeni tämän jutun otsake ”Erilainen kommunisti”.  Merja ei todellakaan sopinut siihen kuvaan, jonka olin kokemukseni perusteella vasemmistolaisista saanut. 

 Kuvakaappaus: Kansan Uutiset

Kävin äänestämässä jo ennakkoäänestyksen ensimmäisenä päivänä, paljon ennen Kyllösen tv-esiintymistä, joten se ei mitenkään vaikuttanut äänestykseeni.  En äänestänyt Merjaa, enkä olisi äänestänyt, vaikka olisin äänestänyt vasta puheen jälkeen, mutta jonkinlaisen vaikutuksen puhe teki.

Äänestin ketä äänestin, mutta sen verran puolueista erillisenä näitä presidentin vaaleja pidän.  Henkilön jota äänestin, ei kuulu kannattamaani puolueeseen, mutta eivätpä kuulu kaksi seuraavaakaan. Ehdokkaista paras nainen mielestäni on Merja Kyllönen ja toinen suosikkini on kääntymyksen tehnyt kommunisti Nils Torvalds, joka on siis RKP:n ehdokkaana. No ei heistä kummastakaan presidenttiä tule, mutta jos tulisi, niin kaipa sen asian kanssa voisi elää, vaikka täysin samaa mieltä en ole kaikista asioista yhdenkään ehdokkaan kanssa, en siis hänenkään, jota äänestin.

Se nyt on vaan niin, että kahta ihan samalla tavalla ajattelevaa ihmistä ei oikeasti tässä maailmassa ole. Kaikkien kanssa on kuitenkin koetettava elää.