Suomi voitti vaalit

Vanhana urheilumiehenä iloitsen aina ,kun joku tapahtuma päättyy Suomen voittoon.  Ei näistä hetkistä liian usein saa iloita, joten jonkun verran on riemuittava myöskin poliittisista tapahtumista, jotka päättyvät selkeästi isänmaamme eduksi. Suurin osa kansasta näytti tajuavan sen, mikä on maamme etu, joten tuota historiallista vaalitulosta oltiin rakentamassa yli puoluerajojen.

  

En nyt ihan niinkään sanoisi, että muut ehdokkaatkaan olisivat ihan varta vasten Suomen vastaisia olleet, eivätkä kovinkaan monet tuntuneet surevan selkeää tappiotaan.  Kertoihan tuo vaalitulos sen tilastollisen tosiasian, jota ei mikään muuta. Suurin osa kansasta ajattelee Suomen parasta, mutta aina on muutamia, joilla on omat ajatukset, ja niin sanotusti oma lehmä ojassa.  Jos entiset ministerit pudotetaan joukosta pois, niin eipä monikaan ehdokkaista olisi jaksanut kantaa presidentin raskasta viittaa.

Haavisto sijoittui toiseksi, mutta varsin mitättömällä äänimäärällä hänkin. En usko, että edes kovin moni ideologisesti vihreä äänesti Pekkaa. Kyllä tuo vähän toistakymmentä prosenttia vastaa aika tarkasti sitä lukemaa, jomka oletetaan edustavan seksuaalista vähemmistöä.

Laura Huhtasaari sijoittui kyllä kolmanneksi, mutta ei hänenkään kannata kovasti rintoihinsa takoa. Tuo muutaman prosentin kannatus kertoo ainoastaan sen tosiasian, että tuo lukema kertoo suunnilleen rasistien määrän Suomessa. Oikeasti kakkosen ja kolmosen äänet eivät siis kerro puolueen kannatuksesta, vaikka on oletettavaa, että Perussuomalaiset olivat muita puolueita tiukemmin oman ehdokkaansa takana.

Todellinen yllättäjä olikin Paavo Väyrynen, joka onnistui viemään osan Keskustapuolueen äänistä, ja kun vielä Niinistö vei niistä leijonan osan, ei puolueen varsinaiselle ehdokkaalle paljon jäänyt. Matti Vanhanen olisi varmasti klaarannut presidentin pestin ihan ok, mutta suurin osa ”kepulaisitakin” valitsi varman vaihtoehdon.

Tuula Haatainen oli varmasti nainen paikallaan, eikä puolue varmaan olisi parempaa ehdokasta löytänyt, mutta parhaillaan vellovat lakon uhat saivat vastuullisimmat puolueen kannattajat näkemään ,mitä saattaisi olla edessä, jos valittaisiin joku demari.  Tuskinpa Haatainen yleislakkoa olisi järjestänyt, mutta varma on aina varmaa.  Toki SDP on edelleen monin verroin ”persuja” suurempi puolue, vaikka Haatainen hävisi Huhtasaarelle. Tosipaikassa Haatainen varmasti päihittäisi Huhtasaaren mennen tullen.

Se, mitä tuli Haataisesta sanottua, pätee varmasti myös Kyllöseen. Maltillinen ja asiallinen Kyllönen ei loistanut tenteissä, joka varmasti vaikutti jonkin verran lopulliseen äänimäärään. Kuten sanottu, eivät Kyllösen äänetkään korreloi puolueen kannatusta.

RKP:n ehdokas Nils Torvalds piti perää, eikä se mielestäni anna kuvaa ainakaan ehdokkaan kyvyistä.  Ehkä Torvaldsin Nato-myönteisyys karsi ääniä, mutta jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että hän olisi tarvittaessa ollut ihan hyvä presidentti, jota ei ehkä ihan kaikista ehdokkaista voi sanoa.

Pari puoluetta oli vaaleissa ilman omaa ehdokasta, mutta ainakin Sininen Tulevaisuus oli julkisesti ilmoittanut asettuvansa Sauli Niinistön taakse, joten puoluetta voidaan pitää yhtenä voittajana.  Toki puolueen kannatusta ei näissä vaaleissa voi mitata, mutta se ei liene näiden vaalien tarkoituskaan.