Onko osaaminen laskenut

Ei tästä kovin pitkä aika ole, kun kirjoitin haitallisesta koulu-uudistuksestamme. Sen jälkeen on monesta tuutista saanut kuulla, kuinka suomalaisten koululaisten osaamistaso on laskenut ja kansa vaikuttaa jopa tyhmemmältä kuin se joskus menneinä vuosina on ollut. Ehkä sekään ei ole ihan totta, mutta oppimisen taso on kyllä laskenut. Tekisi melkein mieli hakata lakkia lattiaan ja huutaa, että siinäs näitte.  Ei koulu-uudistuksen syyksi ihan kaikkea voi panna, vaikka sillä varmasti oma osuutensa onkin.

On totta, että ala-asteella on tärkeää, että mahdollisimman moni saa peruskoulutuksen, niin että osaa lukea ja kirjoittaa.  Hyvä myös, että osaa laskea ainakin omat menonsa ja tulonsa, mutta edes peruskoulun koko oppimäärää ei tarvita läheskään kaikissa ammateissa. Tärkeintä olisikin saada ihmiset tuntemaan omat rajansa ja hakeutumaan niihin ammatteihin, joihin heillä on edellytyksiä. Me tarvitsemme laajaa osaamista tässä maassa, joka tarkoittaa myös ns. suoritustason ammattilaisia. 

Samanaikainen suuri työttömyys ja suuri työvoimapula ei selity pelkästään sillä, että ihmiset eivät voi tai eivät halua muuttaa työn perässä sinne, missä töitä on.  Osa kansasta katsoo, että on jotenkin arvoa alentavaa tehdä niitä töitä, joita olisi tarjolla. Olen ollut luennoimassa eräällä työnhakukurssilla, jossa nuori insinööri ei mitenkään voinut ymmärtää, että tärkeämpää kuin päästä johtajaksi on päästä töihin.  Tietysti on totta sekin, että osa kansasta on ns. ylikoulutettuja, mutta työnteon osaaminen on kai sittenkin tärkeämpää kuin siistit työpaikat ja hienot tittelit.  Kyllä kaikki tulee aikanaan, jos kyvyt riittävät.  Sen verran yhteiskuntakin voisi tehdä, että pudottaisi yliopistojen määrää ja nostaisi esimerkiksi korkeimpien tutkintojen tasoa. Ei se ihan oikein ole sekään, että esimerkiksi tohtorin tutkinto selvitetään pelkillä istumalihaksilla ja selkäydinreflekseillä.  Vähennetään siis yliopistoja, mutta vaaditaan huippututkintoihin pikkuisen enemmän.

On jotenkin noloa, että maailman sadan parhaimman yliopiston joukkoon sopii vain yksi suomalainen yliopisto ja sekin armosta. Ei meillä ole kanttia puhua maailman parhaasta koulujärjestelmästä, kun sekään tuskin kunnolla mahtuu sadan parhaan joukkoon. Sen toki myönnän, että meillä on laaja harava, joka kerää suhteellisen suuren määrän lapsia oppivelvollisuuden piiriin. Monelle se on kuitenkin ”pakkopullaa”, ja sille meidän pitäisi tehdä jotain.

Luin jonkun blogista epäilyn, että nämä pakkopullan syöjät muodostavat sen väliinputoajien ja syrjäytyneiden joukon, josta erilaiset populistiset puolueet ammentavat kannattajakuntansa. Voitte lukea itsekin: https://yle.fi/uutiset/3-10047640 - en ole yksin tämän mielipiteeni kanssa.

 

Olen sitä mieltä, että koulujärjestelmämme peruskoulusta yliopistoihin saakka kaipaisi perusteellisen remontin, mutta sama pätee myös poliittiseen järjestelmäämme. Maassa, jossa riittäisi korkeintaan neljä puoluetta, on pelkästään populistisia puolueita puolenkymmentä ja kaikki lähes samanlaisia. Puolueiden tulisi vain sallia hieman väljyyttä jäsenilleen, sillä luulen, että koko maassa ei ole kahta ihmistä, joilla kaikissa asioissa olisi identtinen mielipide. Miksi siis odotamme, että puolueen sisällä ei voitaisi ajatella itsenäisesti. 

Perustuukohan tuo kaikki tasapäistämispolitiikkaan, jota me nimitämme tasa-arvoksi?  Lopulta meidän kai tulee myöntää, että me jokainen tulemme tähän maailmaan oman eväspakettimme kanssa. Kaikkien eväät ovat hieman erilaiset, ja se vaan on näin.