Vilppi, vilpimpi ja petos

Väite, että me suomalaiset olisimme jotenkin keskitasoa rehellisempiä, on jo sellaisenaan vilpillinen.  Meidän totuuskäsitteemme on jokseenkin samaa tasoa kuin tuntuu olevan monella suurvallan päämiehelläkin nykyisin. Voidaankin todeta, vanhaa sanontaa mukaillen: ”Tarkoituksenmukaisuus pyhittää keinot.”

Laura Huhtasaaren gradua olen jo käsitellyt, enkä todellakaan tiedä, mikä jutussa on totuus. Vaikka pidänkin lähinnä pelleilynä Huhtasaaren asettamista presidenttiehdokkaaksi, niin en hyväksy ihmisen mustamaalaamista jostakin nuoruuden ”synnistä”, joka joka tapauksessa on varsin yleinen käytäntö. Onko sitten vilppiä tapahtunut vai ei, niin kaikessa tapauksessa tuon jutun pitäisi jo olla vanhentunut.  Poliitikkojen vilpillisyydestähän se kyllä kertoo.

Muistan hyvin jo edesmenneen ystäväni Ahdin lauseen eräässä keskustelussa, jossa aiheeksi nousi myös rehellisyys.  ”Me emme ole rehellisiä, mutta me pyrimme siihen.”  Näinhän se todella taitaa olla, mutta kun seuraa nykyisten päättäjien touhua, en aina usko siihen, että he edes pyrkivät moiseen hyveeseen.

Tuulivoiman vastustaja olen ollut melko kauan, enkä ihan asioista tietämättömänä niin kuin monet sen kannattajat ja umpivihreät ovat. Koulutukseni ja kokemukseni veivät minut joskus energia-alalle, ja jo silloin havaitsin, että taloudella noita häkkyröitä ei voida puolustella. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tuuli sopii energian lähteeksi purjehdukseen, mutta sähkön tuotantoon siitä ei oikein ole.  Laitteet ovat todella kalliita, pääosin ulkomaalaisia, käyvät huonolla hyötysuhteella ja ovat sähköverkkomme kannalta haitallisia.  Terveydellisiä näkökohtia en silloin edes ymmärtänyt, enkä uskonut sairaustapauksiin ennen kuin jouduin itse painevaihtelun kouriin.  Sama ilmiö on nyt todettu surullisen kuuluisassa länsimetrossa, joskaan pahoinvointiin sairastuneita ei toistaiseksi ole leimattu pösilöiksi.  Johtuneeko siitä, että länsimetro ei ole osakeyhtiö, joka saa erityistä tukea valtiovallalta.

Kun kerron päättäjien epärehellisyydestä, on aika luonnollista, että kerron myös tuulivoimaloista ja tuulivoimayhtiöstä.  On jokseenkin varmaa, että noiden yhtiöiden palveluksessa on lukuisia ihmisiä, jotka tietävät asian todellisen laidan, mutta vaikenevat siitä.  Tuulivoimayhtiöiden lahjontamenettelystä on kyllä tihkunut tietoja, mutta asiaa ei ole voitu näyttää toteen. Maanomistajille suoritetut maksut ovat yleisessä tiedossa. mutta en suuresti hämmästyisi, jos paljastuisi, että ”puoluetukeakin” on on ihan vaan hyväntahtoisuuden nimissä joillekkin puolueille tai yksittäisille poliitikoille maksettu.  

En todella tiedä, onko näin tapahtunut, mutta jos on, niin kyseessä on paljon isompi rikos kuin joku opinnäytetyö.  Näytöt tuulivoiman haitallisuudesta ja vaarallisuudesta ovat maailmanlaajuisesti sitä luokkaa, että on melko vaikea uskoa, että poliitikoillakaan on ihan puhtaat jyvät laarissa.

Olen sanonut: paria poikkeusta lukuun ottamatta. Elämä jatkuu, olipa tuleva presidentti kuka tahansa. mutta…  Varmasti tämän loppumatkani selviän, mutta niin kauan haluaisin elää, että näen, kun alkavat tuulimyllyjen purkutalkoot.  10 – 15 vuottahan siihen vielä menee.

En tiedä onko politiikka aina ollut hieman epärehellistä, mutta olisihan se kiva, jos joskus näkisin rehellisen poliitikon. Eino Poutiaista pidin aikoinani sellaisena, mutta olin silloin vielä sinisilmäin poikanen, joten en enää varma ole niistäkään mielikuvista.