Elämältä tämä maistuu

”En päivääkään vaihtaisi pois”, lauloi Tapio Rautavaara, ja se oli varmasti hänen vilpitön mielipiteensä.  No ei tartte vaihtaa jos siltä tuntuu, mutta vaikka olen saanut elää hyvin samantapaisesti kun hänkin, niin monta päivää minä kyllä elämässäni vaihtaisin.  Siitä kai se johtuu, että kaikilla mittareilla mitattuna olen ollut varsin keskinkertainen Rautavaaraan verrattuna, pidinpä sitten itseäni miten terävänä ja pätevänä tahansa.

Rautavaara oli yhteiskunnallisesti kantaaottava, oli myös todella hyvä urheilija ja loistava taiteilija. Se oli varmasti kokonaisvaltaista elämää jota minä ihailin.  Mitä missäkin elämän vaiheessa, näinhän se menee.

Jos vertaan omaa elämääni Rautavaaraan, olen pelkkä harrastelija, mutta kuitenkin. Harrastin nuorena urheilua ihan tyydyttävällä menestyksellä, niin että sain jopa kadehtijoita. Vähän yleisurheilua, mäkihyppyä, jalkapalloa ja nyrkkeilyä. Viimemainitussa lajissa sain edustaa maatamme joissakin pikkukahinoissa, mutta ihan suureksi mestariksi en itseäni tuntenut. Kun vanhenin, aloin kiinnostua myös politiikasta ja tieteistä eri muodoissa. Tähän blogiin - Kallan kuvernööri - innostuin juuri siksi, että halusin tuoda mielipiteitäni esille. Nimenomaan poliittisia mielipiteitä ja tieteellisiä faktoja, jotka tuntuvat useimmilta poliitikoilta olevan hukassa. Hieman vanhempana aloin kiinnostua taiteesta kaikissa sen muodoissa. Nautin kyllä esiintymisestä, mutta Rautavaaran tapaista esiintyvää taiteilijaa minusta ei koskaan tullut. Tunnustan, että lahjat taisivat puuttua. Nyt sitten olen ollut vakituinen teatterin kuluttaja katsojana, ja kotimme on kuin taidemuseo, johon olen kerännyt mielestäni hyviä hieman tuntemattomampien taiteilijoiden töitä. Ehkäpä joukkoon mahtuu joku hieman nimekkäämpikin tekijä, mutta ne tuskin ovat edes oman kokoelmani parhaasta päästä.  

  

 

Kun jouduimme lähtemään Kalajoelta ”tuulivoimapakolaisiksi” tänne entiseen kotikaupunkiini Jyväskylään, on tuo taiteen harrastus auttanut monessa asiassa. Vaikka kotimme on niin pieni, että vain pieni osa taulukokoelmastani sopii seinille, niin väitän, että kotimme on kaunis.  Vaikka en pidä itseäni myöskään minään taidemesenaattina, niin mielelläni esittelen seinillä olevia kuvia.  Useimmilla tauluilla on tarina, jonka mielelläni kerron. 

 

Kun muutimme aikoinamme Kalajoelle, jossa asuin liki 10 vuotta, niin panin tien viereen kyltin, jossa luki: ”Tulkaa kahville, minä tarjoan.”  Kyllä Kalajoella ihan mukavia ihmisiä oli, ja muutamat kävivät kahvillakin.  Ihan saman kutsun voin esittää nytkin:  tulkaa vaan käymään, kyllä minä kahvit tarjoan ja kokoelmaani esittelen. Jos poliittinen keskustelu kiinnostaa, niin mikäpä siinä… on minulla edelleen mielipiteitä.