Kauhea Kalajoki

Vähän provosoivahan tuo otsake on, enkä yleensä ole kovinkaan monilla sanoilla kritisoinut niitä lukuisia paikkakuntia, joilla työni puolesta olen joutunut asumaan. Ovathan ne kaikki olleet hieman erilaisia, ja kun yhteiskunnalliseen toimintaan olen pyrkinyt osallistumaan, niin poliittinen ilmapiiri on tuoksahtanut milloin miltäkin. Yleensä se on hieman tunkkaista paikkakunnilla, joissa jollakin puolueella on ylivalta, täysin riippumatta siitä, mikä on se hallitseva puolue.

Tähän kirjoitukseen sain aiheen Kari Honkelan kirjeestä Kalajokiseudun toimittajalle, jossa kovasti mustamaalattiin kaikkia Kalajoen päätöksiä. Vaikka otsikkoni onkin noin provosoiva, en sentään ihan kaikkea lyttää, vaikka monessa asiassa olenkin Karin kanssa samaa mieltä.  Ei nämä Kalajoen rakennuspäätökset ihan kansainvälistä huippua ole, enkä toki pitänyt hiekkasärkkien ”tuhoamisestakaan”, mutta tuulimyllythän ne minut saivat paikkakunnalta muuttamaan.  En muista, kuka oli se ihminen, joka kirjoitti kalajokisten vielä itkevän myllypäätöksiään, mutta hänen kanssaan olen ehdottomasti samaa mieltä.  Matkailijat, eläimet ja asukkaat kärsivät mokomista häkkyröistä, joista ei oikeasti hyödy kukaan. 

 http://tripodienaika.blogspot.fi/2015/11/visit-kalajoki.html

Muut kuvat: Pirjo, 2017

 

 

 

Yleensä en pane mieleen, kuka mitäkin kirjoittaa tai sanoo, jos kyse ei ole jotenkin merkittävästä henkilöstä.  Siksi en muista sitäkään, kuka oli se joka kirjoitti, että Kalajoki on Suomen paras paikka kaikilla mahdollisilla mittareilla. Tästä olen kyllä jyrkästi toista mieltä; mikään asia millään mittarilla ei vie Kalajokea tai jotain sen osaa lähellekään edes kansallista kärkeämme. On totta, että Särkät oli jonkinlainen matkailun vetonaula, mutta on nykyisin jo siinä määrin tuhottu, että vetovoima alkaa olla hiipumaan päin.

Varmaan ihan hyvä paikka ihmiselle, joka ei juuri muualla ole käynyt, mutta kun en ole kepulainen enkä maanviljelijä, niin kyllä hieman jouduin katumaan valitessani eläköitymisen jälkeen asuinpaikakseni Kalajoen. Saattaa olla ok jollekin, ja mukavia ihmisiähän sillä on kourallinen, mutta kaksi kourallista niitä maailman murjomia, jotka ovat valmiita puukottamaan selkään siihen tilaisuuden saatuaan.

Tuskinpa minun tehtäväni on neuvoa Kalajoen päättäjiä, mutta jotenkin jää sellainen kuva, että innokkuus ja vallanhimo ohittavat selvästi kyvyt ja asiantuntemuksen.

Ihan varmaa on, että esimerkiksi tuulivoimasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, joka tosiseikka on lähes kaikkialla maailmassa todettu.

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan tarve polttaa näppimme ennen viisastumista, ja senkin jälkeen puolustelemme munauksiamme sanomalla ”jos...”  En minä ilokseni sano, että Suomi ei ole maailman paras paikka elää, eikä Kalajoki Suomen paras myöskään tässä mielessä.  Me vaan sanomme niin, koska meillä on taipumusta mahtailuun, eikä oikein vastakkaisiakaan mittareita ole.

Tuskinpa taiteilijakaan mitään Pariisin valloitusta tekee, vaikka saisikin muutaman taulun kaupaksi sikäläisellä torilla. Meidän lehdet vaan helposti revittävät otsikoissaan, että ”Matti Möttönen valloitti Pariisin.”

Tosiasiahan on, että Suomi on suuri maa, jossa on liian vähän ihmisiä, mutta on toistaiseksi pärjännyt ihan keskinkertaisesti maailmalla. Sama voidaan todeta Kalajoesta näin kansallisella tasolla.  Mahtipontisuus ilmenee siinä, että tämä maalaispaikkakunta on ottanut statuksekseen ”kaupunki”.