Mitä pitäisi leikata

Kaipa minä tiedän mistä puhun, kun puhun opintotuesta ja aikuisopintorahasta. Tottahan se on, että minäkin olen saanut nostaa molempia, asumislisineen kaikkineen. Kun nyt vastustan näitä sosiaalietuuksia, voidaan sitä tietysti pitää jonkinasteisena farisealaisuutena. Jos olisin kieltäytynyt nostamasta tuota rahaa, se tuskin olisi mitään muuttanut.  Toki nyt on hieman järki kasvanut ja tajuan sen epäoikeudenmukaisuuden, jota kokevat esimerkiksi puolta pienemmillä tuloilla elävät eläkeläiset. Siis ne, jotka elävät todellakin pienemmällä rahalla. Ei ole oikein, että yhteiskunta kustantaa opiskelijoiden keskiviikkoisen ”bilettämisen”, joka ainakin minun opiskeluaikoinani oli hyvin yleinen harrastus.

Kun hallitus suunnitteli opintotuen leikkauksia, kohtasi se suuren vastustusryöpyn, varsinkin vihreiden kannattajien taholta. Kukapa meistä omia tulojaan haluaisi leikata, ja tottahan on, että vihreiden kannattajista hyvin suuri osa on opiskelijoita tai muuten vain ymmärtämättömiä.  En kuitenkaan tässäkään kirjoituksessa tunnusta syyllistyneen kiihotukseen kansanryhmää vastaan, totean vain tosiasian. Koulutusleikkauksiin en tässä kirjoituksessa ota kantaa, mutta totean vain, että opintotuki kaikissa muodoissaan on sosiaaliapua, eikä kyse suinkaan ole koulutuksesta.

Sain idean tähän kirjoitukseen Helsingin sanomien kolumnista, jonka takana on Merituuli Saikkonen. En tiedä Saikkosen kokemuksia asiasta, mutta harvinaisen oikeassa oli. Minulla on omakohtaisia kokemuksia, koska olen saanut kulkea tämän suomalaisen koulujärjestelmän päästä päähän.  Ammattikoulun ja teknillisen koulun jouduin suorittamaan ihan itse hankkimillani rahoilla ja opintolainalla, mutta kun myöhemmin pääsin teknilliseen opistoon, sain jo nauttia ilmaisista aterioista ja opintotuesta. Aikuisopintorahaan pääsin käsiksi vasta kun osallistuin Tampereen teknillisen korkeakoulun järjestämään muuntokoulutukseen, jossa minustakin tuli DI. Koko korkeakoulussa opiskelun ajan tunsin itseni tosi rikkaaksi, sillä edelleen ateriat olivat halpoja, sain nauttia kaikista opiskelijoille suunnatuista alennuksista, enkä edes polta tupakkaa enkä juo viinaa.  Vaikka ymmärränkin olleeni monia eläkeläisiä paremmassa asemassa, en silti ymmärrä, miten kenelläkään on varaa moiseen ”huvitteluun”.   Oli varaa tai ei, niin valtiovallan ei sitä sentään tulisi tukea.

Merituuli Saikkonen kirjoitti siis todella sattuvasti asiasta, josta on joko kokonaan vaiettu tai käytetty harhaanjohtavia nimityksiä.  Opiskelu on yksityisen ihmisen sijoitus omaan elämään, ja sen rahoitus tulisi olla, liikeyritysten tapaan, ihmisen oma asia.  Yhteiskunnan panokseksi tulisi riittää opintolainan takaus, sekä nuo paljon puhutut alennukset. 

Jos et usko siihen, että kykysi riittävät lainan takaisin maksuun, älä opiskele. Kyllä me tarvitaan ihmisiä myös suoritusportaaseen.