Vanhat fossiilit

Jotenkin minä kyllä luotan Juha Sipilän kykyyn koota toimintakykyinen hallitus, jos vain käytössä on riittävästi materiaalia. Toivottavasti ei enää tarvita ”pikkutyttöjä” ja polvihousupoikia, joita Katainen kävelytti mukanaan. Vaikka nuoruus onkin nykyajan trendi, niin kohtuus kaikessa. Nuorison täytyy saada rauhassa kypsyä poliittisesti ja jos mahdollista niin myös ammatillisesti. Tuskin on sattuma, että vanhoissa alkuperäiskansoissa arvokkaimmat johtajat olivat aina heimon vanhimpia.

  

Sattuma ei myöskään ole se, että kun kansalta kysyttiin, kuka on Kataisen hallituksen paras ministeri, niin selkeäksi ykköseksi nousi Erkki Tuomioja. Erkin suurimmaksi viaksi noteerattiin hieman nuhjuinen ulkonäkö ja kampaamaton tukka. Koskaan en ole ollut ”demarien” kannattaja, muutamaa Ruotsin vuotta lukuun ottamatta. Ruotsissahan oli siihen aikaan tapana, että jos liityit ammattiliittoon, liityit samalla sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Mikä lie käytäntö nykyisin. Aina olen ymmärtänyt, että myös siitä leiristä voi tulla ihan hyviä ajatuksia. Tärkeintä kun ei ole se, mitä meillä on pääkallon ulkopinnalla, vaan se mitä siellä sisäpuolella muhii.

Erkin poliittinen kypsyys ei liene mikään yllätys niille, jotka muistavat historiaa vähän matkaa taakse päin. Erkin isä Sakari Tuomioja oli elinaikanaan varsin arvostettu poliitikko ja mies, jota sanottiin Urho Kekkosenkin pelänneen. Tuomioja kuoli 60-luvun alussa oltuaan Kyproksen rauhansovittelijana. Politiikan ytimen Erkki siis on imenyt sisimpäänsä jo lapsuudessa, vaikka isä ei ”demari” ollutkaan. Sakari Tuomioja oli ensimmäinen suomalainen korkeissa YK:n tehtävissä.

 

Narsismi näyttää olevan tarttuva tauti, sillä hyvin selkeästi nuoremman polven poliitikot ja pyrkyrit näyttävät sitä sairastavan niin kattavasti, että tällainen käsitys väkisinkin syntyy. Ihan oikein on, että me valitaan myös nuoria ihmisiä eduskuntaan, mutta ei heistä ihan heti tarvitse ministereitä tehdä. Luulisi kansan jo tajuavan, mihin Stubbit ja Kataiset tämän maan vievät.

En minä enää aio politiikkaan palata, vaikka ystäväni Kalevi Lystimäki, joka tunnetaan useankin keksinnön isänä, kirjoittikin kerran facebook-päivitykseeni: ”Ihmisen luomiskyky on parhaimmillaan 70 – 90 vuoden iässä, joten töihin heti Ari!” En töihin enää lähtenyt, mutta toki hieman ilahduin tuosta vanhemman kollegani mielipiteestä, sillä suuresti arvostan hänen ajatuksiaan. Esitin kerran itsekin kysymyksen: ”Mikä ero on 40-luvulla syntyneellä ja 60–80-luvulla syntyneillä?” Vastaus siihen oli, että 20 – 40 vuotta enemmän tietoa ja kokemusta. Toki tästä on jo jokunen vuosi aikaa, ja silloin oli kysymys työvoimasta, mutta eiköhän tuo totuus nouse esille kaikissa toimissamme.

Kyllä me ”vanhat fossiilit” voisimme nousta kapinaan ja äänestää vaaleissa vain 60+ ehdokkaita. Vielä toistaiseksi meillä on poliittista painoarvoa hieman enemmän kuin nuorukaisilla. Sen lisäksi meillä on tuo 20 – 40 vuotta kokemusta ja osaamista enemmän kuin stubbeilla ja muilla pikkutytöillä.