Uskonvainot

Meillä Suomessa on virallisesti uskonnonvapaus, jota suojellaan lailla. Toki tämä laki jotenkin toimiikin, sillä suoranaisia uskonvainoja ei täällä esiinny. Ei siis ihan sillä nimellä, mutta uskontoon kohdistuvaa syrjintää kyllä. Kaikki syrjityksi tulleet eivät suinkaan kuulu mihinkään etniseen vähemmistöön, vaan erilaisissa tilanteissa saatetaan tämä syrjintä kohdistaa milloin mihinkin uskonnolliseen ryhmään.

Palaan nyt elämässäni useita vuosia taaksepäin, aikaan jolloin toimin silloisessa kansalaiskoulussa teknisten aineiden opettajan sijaisena. Kristillisen kasvatuksen saaneena en vierastanut mitään uskontoryhmää, ja meillä oli aina saaneet vierailla niin Jehovan todistajat kuin mormonitkin. Ehkä juuri se kertoo jonkinasteisesta uskon lujuudesta, että en myöhemminkään pelännyt käännytetyksi tuloa, vaikka pari jehovalaista naista vieraili luonani säännöllisesti.

Siihen aikaan, niin kun kai nytkin, kukin opettaja piti aamunavaukseksi nimitetyn aamuhartauden. Eräänä aamuna tämä vuoro sitten sattui myös minulle, ja kun en oikein keksinyt mitään erityistä sanomaa, kaivelin lehtisiä, joita Jehovan todistajat olivat jättäneet kotiini. Sieltä löysin kappaleen, joka mielestäni soveltui erityisen hyvin juuri koulutyöhön, eikä se mielestäni sisältänyt pienintäkään viittausta siihen yhteisöön, josta kirjoitus oli lähtöisin. Ainakin luulin näin. Aamun avaus menikin aivan hyvin, eikä kukaan oppilaista tuntunut kovin järkyttyneeltä tästä sanomasta. Tilaisuuden jälkeisen välitunnin aikana sain kuitenkin kutsun koulun johtajaopettajan huoneeseen. En nyt varsinaista kiitosta hyvin menneestä aamun avauksesta odottanutkaan, mutta melkein järkytyin kun sain moitteita siitä, että olin syöttänyt oppilaille lahkolaista propagandaa. No en totisesti ollut syöttänyt yhtään mitään, mutta luultavaa on, että samat Jehovan todistajat olivat käyneet jonkun toisenkin luona, joka sitten tunnisti tekstin.

Saman asian voisin lukea yhä tänäänkin, sillä kyllä se minusta totuuden sisälsi. En ole Jehovan todistajien uskontoa kannattava, enkä likikään kaikista asioista samaa mieltä heidän kanssaan. Ehkä kaikki eivät pidä tätä järjestöä edes kristillisenä, mutta se ei ole estänyt minua keskustelemasta Raamatun keskeisistä kysymyksistä heidän kanssaan. Tänäänkin kodissamme vierailee säännöllisesti pari Jehovan todistajaa silloin tällöin, ja monet keskusteluhetket ovat hyvin antoisia. 

 

Kun muutimme tänne Kalajoelle, panimme talomme eteen ihan julkisen kutsun kaikille ihmisille: ”Tule kahville, minä tarjoan”. Eipä todellakaan kirjoitettu siihen, että ei koske ”jehovia eikä muslimeja”. Molempia on kyllä meillä käynyt, eikä kukaan ole riidellyt tai yrittänyt käännyttää.

 

Maailmanlaajuisesti on kyllä totta, että eri uskontokuntien ihmiset vainoavat toisiaan, aivan samoin kun samaan uskontokuntaan kuuluvatkin. Kristityt tappavat kristittyjä ja muslimit muslimeja. Jonkin verran tapahtuu myös sitä, että muslimit tappavat kristittyjä ja kristityt muslimeja. Ei tätä oikeastaan kukaan voi hyväksyä, mutta ei nämä uskontojen ongelmat sillä poistu, että me alamme sillä perusteella syrjiä ihmisiä. Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että tänne Suomeen tulleet ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät halua sotia yhtään ketään vastaan. Toki on joitakin ns. radikalisoituneita, joita sitten menee entisiin kotimaihinsa taistelemaan kuka minkin asian puolesta, mutta tosiasiassa kyseessä lienee pieni marginaaliryhmä, jolla ei ole tosiasiallisesti kovinkaan mittavaa merkitystä. Siitä huolimatta olen myös sitä mieltä, että jos nämä ihmiset ovat ulkomaalaislähtöisiä, pitää heidän paluunsa Suomeen estää. Siitä huolimatta ei tätä saa käyttää tekosyynä muiden maahan muuttajien tulon estämiseksi.

Kyllä tämä Suomi on sen verran ”arktista” asuin seutua, että ei tänne oikein kovaa tungosta synny. Pelkään pahaa, että huoltotaseemme tulee vaatimaan sitä, että edessä aika, jolloin joudumme houkuttelemaan noita ihmisiä tänne.

Tappaminen saadaan loppumaan vain lopettamalla tappaminen.