Tuuli-ilmapallot

Jotenkin tuntuu, että istun tuulisella paikalla tässä Kallan kuvernöörin virassa, kun aina silloin tällöin saan seurata tuulienergian käyttöä purjeveneiden purjehtiessa tuosta saaren ohi.

En oikeastaan koskaan ole ollut puolesta tai vastaan, kun tuulienergiasta on puhuttu, mutta aina olen ymmärtänyt, että se on korkeintaan hyvin marginaalinen energian muoto, puhuttaessa koko maan energian tarpeesta.

 

Ensi kertaa tuohon energiatalouteen sain paneutua jo 60-luvulla, jolloin kaikki nykyiset tuulivoiman kannattajat ja vastustajat eivät vielä olleet edes syntyneet. Elettiin aikaa, jolloin paperi- ja selluteollisuus kukoisti ja tuleva energiapula oli näkyvissä. Esimerkiksi Oulu-yhtiö tuotti itse tarvitsemansa energian ja pystyi jopa myymään sitä Oulun kaupungillekin. Sähkölaitostekniikan opiskelijana sain tutustua voimalaitosalaan hieman lähemmin oltuani Pohjolan Voiman Kierikin voimalaitoksella käyttöpäivystäjänä yhden kesän ajan. Ei minusta siinä ajassa aivan energiatalouden asian tuntijaa tullut, muta sen verran mielenkiintoa se herätti, että aloin paneutua voimalaitoksiin. Edelleen olen sitä mieltä, että vesivoima on se kaikkein puhtain energian muoto. Selvää kuitenkin on, että vesivoiman rakentaminen alkoi jo silloin tulla tiensä päähän, vaikka joitakin rakentamiskelpoisia koskia vielä olikin ja voiman tuotantoa voitiin toki hieman lisätä altaita rakentamalla. Selvää kuitenkin oli, että myös lisäenergian tarve oli odotettavissa lähitulevaisuudessa. Tavanomaiset lämpövoimalaitokset olivat saastuttajia, joka jo silloin tajuttiin, vaikka siitä ei aivan samanlaista ”meteliä” pidetty kuin nykyisin. Aurinkovoimalla lämmitettiin kyllä taloja, mutta tuulimyllyt olivat enimmäkseen vain talojen koristeena. Jokainen itseään arvostava ammattilainen tiesi, ettei näillä sähköntuotantoon ollut kunnolla edes marginaalista vaikutusta.

Kun tavanomaisiin polttoaineisiin turvautuvat voimalaitokset tuottivat ilman saasteita, alkoi silloinen Imatran Voima suunnittelemaan Suomen ensimmäistä ydinvoimalaitosta, joka osottautuikin sekä kaupalliseksi että tekniseksi menestykseksi. Tähän voimalaitokseen sain tutustua 70-luvuna alussa, jolloin voimalan silloinen johto esitteli sitä meille ”ammattikiltalaisille”. Semmoiseen kiltaan kuuluin silloin minäkin. Voimalan johdon mukaan ainoat ongelmat ovat muodostaneet hulinoitsijat, jotka ovat koettaneet estää jätekuljetuksia takaisin silloiseen Neuvostoliittoon, jonka kanssa oli sopimus näiden jätteiden hävittämisestä. Mihinhän olisivat halunneet ne sijoittaa? Myös ydinvoima osoittautui erittäin varmaksi ja saasteettomaksi energiaksi, ja jos ei toisen maailmansodan aikaisia atomipommeja olisi nimitetty ydinpommeiksi, niin ydinvoimalat tuskin vieläkään synnyttäisivät suurta vastarintaa.

Tuulivoima on myöhempien aikojen keksintö, eikä siitä oikein missään ole kovin positiivisia kokemuksia. Tuulivoiman eduksi hehkutetaan sen saasteettomuutta. Totta onkin, että energia sinänsä on saasteetonta, mutta pelkkä ”myllyjen” rakentaminen aiheuttaa jo suoranaisen ympäristökatastrofin. Parhaimpienkin tuulimyllyjen käyttöiäksi on nyt laskettu 15 vuotta, joka tarkoittaa sitä, että tosiasiassa energian tuotanto ei riitä edes kuolettamaan myllyjen kustannuksia. Toki tätä kompensoidaan veronmaksajien varoilla, mutta on erittäin kyseenalaista, suostuisivatko ihmiset maksamaan nämä turhakkeet, jos oikeasti olisivat tietoisia tästä asiasta.

Loppuun tähän sitten laskutehtävä. jota voitte pitää joko huvittavana tai itkettävänä, riippuen siitä miten asian koette.

Tuulimyllyn siipi on noin 70 m pitkä. Se tarkoittaa, että kehän halkaisija on noin 140 m, josta taas seuraa, että kehän pituus on puolisen kilometriä. Siipi kiertää tuon kierroksen noin 12 sekunnissa, joten se tarkoittaa lavan kärjen liikkumisnopeutta, joka on suunnilleen 200 km/h. Tuo siipi on siis melkoinen linko, jos sattuisi vaikka käymään niin, että siipi katkeaisi vauhdissa. Se aiheuttaa todellisen turvallisuusriskin. Sen todellisuus voidaan todentaa jo sillä, että täällä Kalajoella jo yksi siipi on katkennut, joten mikään mahdoton tuo tapahtuma ei ole. En edes viitsi kertoa, mitä tapahtuu, jos tuo siiven kärki osuu lintuun. Miettiköön jokainen itse tuota asiaa, samoin kun sitä, mihin kaikki nuo purettavaksi tuomittavat myllyt joutuvat.

Kanada painii jo nyt tuulivoiman tuomien ongelmien parissa, eivätkä ihmiset ole halukkaita maksamaan energiaa, jolla ei ole käytännön merkitystä.

Tuulivoiman ja ydinvoiman ongelmien ero onkin siinä, että tuulivoiman ongelmat ovat todellisia ja väistämättömiä, mutta ydinvoiman ongelmat pääosin kuviteltuja. Toki tämä on myös minun mielipiteeni, mutta samaa mieltä ovat lähes kaikki kollegani, joiden kanssa olen asioista keskustellut. Edelleen siis olen sitä mieltä, että tuuli sopii energiaksi vain purjehdukseen.