En ikinä, en koskaan

En ikinä sano, että ”en koskaan”, olen itselleni vakuutellut ja nyt sitten taas sanon. Aina sen edestään näyttää löytävän, minkä taakseen jättää. Tätä viisautta olen koettanut kovasti takoa päähäni, sillä sen verran elämä on tällaiselle esihistorialliselle fossiilillekin opettanut, että tilanteet muuttuvat ja usein ihmiset niiden mukana. Ei siis koskaan pitäisi sanoa, että ei koskaan.

Kun nyt luultavasti suurin osa lukijoistani mieltää minut ”persujen” kannattajaksi, niin myönnän, että sitähän minä olen ollut ihan näihin päiviin asti. Menneissä eduskuntavaaleissa olin jo valmistautunut äänestämään ”kepua”, mutta ihan vaalikopin ovella näin pelottavan tulevaisuuden kuvan, että suuresti arvostamani Pirkko Mattila putoaa pois ja tilalle pääsee joku rasistisia ajatuksia kylvävä ehdokas. Vapaehtoisesti nyt sitten luovun tästä omakohtaisesta vaalisalaisuudesta ja tunnustan, että sitten äänestin Pirkkoa ihan viime hetkillä.

 

No ei olisi Pirkko pudonnut, vaikka olisin toisinkin äänestänyt, mutta ei olisi ääneni juurikaan ketään auttanut, jos olisin menetellyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Joten se sitten niistä vaaleista.

Nyt kuitenkin vannon, että en ikinä äänestä perussuomalaisi, jos puolue ei ymmärrä, että meillä on nyt kansallinen hätä ja nyt pitäisi heittää syrjään kaikki merkityksettömät asiat kuten ”maahanmuuttokriittisyys” tai pakkoruotsi. Toki niistä voidaan puhua ja ne voidaan vetää hihasta sitten, kun ei hallituksella ole enää muuta tekemistä, mutta mitään kynnyskysymyksiä niistä ei saa tehdä. On tässä maassa eletty ennenkin, eivätkä nuo asiat ole olleet hyvinvointimme esteenä koskaan. Sen verran minäkin ymmärrän, ettei noita asioita kannata raahata mukana silloin, kun kyse on tosi vakavista asioista. 

 

Sipilän kysymyksiin annetuista vastauksista on kyllä haistettavissa, että puolue tieten tahtoen pyrkii oppositioon, mutta ei halua tehdä sitä rehdisti, koska suurin osa äänestäjistä pitää ”persujen” velvollisuutena osallistua siihen paljon puhuttuun vastuunkantoon.

Tuskinpa tätä minun blogiani lukee edes Pirkko Mattila, Timo Soinista puhumattakaan, mutta kyllä nyt käsitykseni olisi, että perussuomalaisten tulisi mennä hallitukseen, ottaa oikeasti vastuu asioiden hoidosta ja palata noihin hörhöilyihin vasta sitten, kun maan asiat on hoidettu raiteilleen. En usko, että kristillisiä elämänarvoja tähdentävä Timo Soini tosissaan edes on ulkomaalaisvastainen,  tai sitten hän vain teeskentelee kristillisyyttä.

Jos perussuomalaiset tässä tilanteessa ajavat itsensä tahallaan oppositioon, sanon taas, että en ikinä, en koskaan äänestä tuota puoluetta. En ainakaan valtakunnallisissa vaaleissa.

Ehkä paikallisvaaleissa täällä Kalajoella on tilanne hieman toinen, sillä tuskinpa Lek Pernu alkaa itsensä kanssa riitelemään, vaikka sellaistakin on täällä nähty. Paikallisvaalithan ovat muutenkin enemmän henkilövaalit, joissa puolueuskollisuudesta saattaa olla enemmän haittaa kun hyötyä, sillä kunnat ja kaupungit ovat kovasti erilaisia erilaisine ongelmineen. Yksikin ”oikein” valittu edustaja saattaa olla kunnalle hyödyksi, kun taas ”väärä” valinta voi tulla tosi kalliiksi. Tämä on enemmän henkilökysymys kuin puoluekysymys.