Kyllä minä nyt varmaan joudun heittämään
kylmää vettä niiden päälle, jotka kovasti ovat pitäneet minua syvästi
uskonnollisena. Tottahan se on, että elämässäni olenkin koettanut kristillisiä
arvoja toteuttaa, mutta en ehkä ihan niin kuin monet ns. tapauskovaiset asian
näkevät. Pääasiassa olen ihan tavallinen ihminen, ilman suurempaa hötkyilyä tai
sanoman saattamista. Minulle kristillisyys on lähinnä elämäntapa, jossa olen
koettanut pitää jonkinlaisina suuntaviittoina raamatun mukaisia kymmentä käskyä.
Vaikka kymmenen käskyn syntymästäkään en ole aivan varma, niin varma olen
kuitenkin siitä, että niiden noudattamin ei johda turmiolliseen tulokseen.
Pienestä esipuheesta sitten siirrytäänkin
maallisimpiin asioihin. Kun tulin Kalajoelle, sain heti osallistua seminaariin,
jossa käsiteltiin ideointia Kalajoen matkailun hyväksi. Tosi hienoja heittoja
siellä esitettiinkin, mutta monesta puuttui realismi ja toisista taas
toteuttajat. Valitettavasti ei yksikään siellä esitetty idea ole johtanut ideaa
suurempiin tekoihin. En usko kalajokisten olevan yhtään muita suomalaisia
kateellisempia, mutta entäpä jos antaisimme ymmärtää, että näin todella on. Varmasti
muut kunnat olisivat siitä kateellisia, että Kalajoki omii kateellisuuden. Kalajoen
Kateuspäivät saattaisi kuitenkin olla melko merkittävä markkinatapahtuma, jos
se oikein osattaisiin rakentaa.
Olen kuollakseni miettinyt, mitä muuta täällä
voitaisiin tehdä. Aina olen törmännyt samaan asiaan, panos-tuotos -ajatteluun.
Mitään ei kannata tehdä tekemisen itsensä vuoksi, ellei siitä ole merkittävää
lisäarvoa kuntalaisille tai selkeää tuloa kaupungille. Kalajoen Kateuspäivät
saattaisivat hyvin järjestettynä täyttää molemmat vaatimukset.
Siten se kylmä suihku. Jos alan puhua
naku-rannasta, niin varmaan saan syntisen maineen iäksi. Sen verran turtunut
ainakin olen, että en näe nudismissa mitään syntistä. Alastomuus sinänsä ei ole
syntiä; jos olisi niin, varmasti meidät olisi synnytetty housut jalassa.
Istuessani miettimässä, mikä minua huolestuttaa eniten, se oon Suomen
tulevaisuus, josta olen tosi huolissani. Kalajoen tulevaisuus, josta olen
pikkusen huolissani. Vaiko sitten oma tulevaisuuteni - josta en oikeastaan ole
kovinkaan paljon huolissani. Oikeasti uskon selviytyväni elämäni loppuun asti.
Niin, siinä mietiskellessäni muistin, että
olin joskus lapsena käynyt uimassa Helsingin Seurasaaressa. Paikka oli
korkealla lauta-aidalla eristetty muusta rannasta, ja huomasin, että siellä
olivat kaikki ihmiset ihan alasti. Alasti riisuin siis minäkin ja ihan pienen
ajan kuluttua en edes muistanut, että olin ilman vaatteita. Aivan kuin se sadun
keisari. Olin jotain 12 – 13 vuotta, ja oikeasti se oli vahinko, mutta kun
ihmiset näyttivät jonottavan kassalla, niin ajattelin, että varmaan minunkin
täytyi jonottaa. Niin jonotin ja kulutin muutamat tätini antamat markat
uimarannan pääsymaksuun. Ei siinä mitään erityisiä muistikuvia ole syntynyt,
mutta sen matkailullisen arvon tajusin vuosia myöhemmin törmättyäni hieman
samanlaiseen rantaan Porin Yyterissä. En tiedä oliko kyse ihan samanlaisesta
rannasta, mutta kuulemani mukaan se oli todellinen vetonaula. Ihmiset
matkustivat eripuolilta Suomea Poriin vain päästäkseen kävelemään alasti noille
rannoille.
Miettikääpä tätä. Eikös vain Kalajoellekin
saataisi sopimaan yksi tällainen nudistiranta? Ihmiset matkustaisivat pitkiäkin
matkoja, ja tiivis lauta-aita tulisi luultavasti maksettua jo ensimmäisen kesän
lipputuloilla. Sen verran esteettistä silmää minullakin on, että saattaa olla,
etten tulisi pilaamaan rannan näkymiä omalla vartalollani.
Ollaan nyt sen verran kateellisia Porille,
että varastetaan tuo idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti