Kouluavustajat ja Kalajoen kouluverkko

Juhannusaattona päivystettiin taas ortodoksisella rukoushuoneella niin kuin edellisenäkin juhannuksena, ja aikaa oli sekä lukea lehtiä että kirjoitella blogia. Sattuipa silmään juttu Kalajoen kouluverkosta ja opetustoimen tarvitsemista säästöistä. 

Koulujen lakkauttamista olen aina vastustanut, enkä ole aivan varma koko opetustoimen säästötarpeesta. Se ei nyt kuitenkaan saanut minua tarttumaan kynään, vaan muistelot omasta opettajan urastani. Moneen asiaan olen ottanut kantaa, ja joskus oikein hävettää sanoa, että olen sitä ja tätä tehnyt. On melkein kuin julistaisi itsensä kaikkien alojen ammattilaiseksi, niin kuin joillakin poliitikoilla tapana on. No, en ole varsinaisesti poliitikko, enkä muutoinkaan ihan kaikessa keskivertomittareilla mitattavissa. Suhteellisen pitkään elämään sopii kuitenkin monenmoista, jopa opetustointakin. Tällä sektorilla kokemukseni on suhteellisen vähäinen; ainakin jos ajatellaan peruskoulutasoista opetusta, niin kyllä se rajoittuu muutamiin tuurauksiin ihan työurani alussa ja sitten taas eläkkeelle siirtymisen jälkeen. En yritäkään kertoa mikä on hyvä ja mikä taas erityisen huonoa, sillä siihen ammattitaitoni ei totisesti riitä.

Silmiini pisti erityisesti artikkelissa mainittu kouluavustajien määrän väheneminen, josta puhuttiin samaan hengenvetoon opetuksen laadun kanssa. Tästä asiasta haluaisin herättää keskustelua, sillä minun kokemukseni kertoo jotain tästäkin asiasta.

Työskentelin Vääksyssä kansalaiskoulun teknisten aineiden opettajan sijaisena 60-luvun lopulla, kun peruskoulua ei oltu vielä keksitty, eikä kouluavustajista osattu uneksiakaan. Joissakin työelämän vaiheessa olen kyllä opettanut myös ammatioppilaitoksissa, ammattiopistoissa, ammattikorkeakoulussa ja aikuiskoulutuskeskuksissa, mutta kosketuksen peruskoulun ala-asteeseen sain vasta eläkkeelle siirryttyäni ja toimiessani Päivärinnan koulussa luokanopettajan tuuraajana. Silloin sain myös elämäni ensimmäiset kokemuksen näistä kouluavustajista. Kyllä minä kokonaisuutena lasken heidän panoksensa plusmerkkiseksi, vaikka nyt haluankin keskustelua juuri tästä aiheesta.

Mielestäni kouluavustajat helpottivat varsinaista opettajan työtä, mutta aika arveluttavaa on arvioida sitä, parantaako vai huonontaako heidän panoksensa oppimistuloksia. Seuraavassa esimerkki, joka herätti tämän kysymyksen minulle itselleni. Annoin tunnilla pienen probleeman ratkaistavaksi oppilaille. Toisille se oli aika helppo, joten luultavasti aivan sopivaa tasoa, mutta toiset tarvitsivat kouluavustajan apua. Kouluavustaja ratkaisi tehtävän kätevästi, mutta minulle kyllä jäi mietintämyssyyn kysymys, mitä hyötyä tästä oli oppilaalle. Kun näin myöhäisherännyt olen, niin vasta nyt mietin, ettei vain olisi sittenkin ollut parempi, että oppilas olisi ihan itse joutunut pohtimaan ratkaisua.

 

Saattaahan olla, että olin hieman ylikoulutettu tuohon tehtävään, kun jonkun oppilaan isä valitti, että kotitehtävät olivat liian vaikeita. Edes hän ei, kertomansa mukaan, pystynyt niitä ratkaisemaan. No, ne olivat viidennen luokan tehtäviä, eivätkä isää varten lainkaan.

Kouluavustajia pidän erityisen tärkeinä, mutta ennen kaikkea opettajan työn helpottajina. Oppimiskykyyn ja koulutuksen tasoon niillä minun mielestäni ei ole mitään merkitystä.

Ehkäpä he voisivat laatia isiä varten sopivan helppoja tehtäviä.