Minä ja suurhyökkäys 1944

Kyllä minä voisin kertoa omakohtaisia kokemuksia jatkosodasta ja Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä, sillä olinhan siellä minäkin. Joo joo… olin olin, ettekö te ole lukeneet sodan suurista sankareista. Kun synnyin 09.06.1944, aloitti puna-armeija suurhyökkäyksensä. Siitä on kulunut nyt 70 vuotta. Siis noista kahdesta tapahtumasta, jotka ainakin minun kannaltani olivat hyvin merkityksellisiä. Ainahan minä olen ajatellut, että ”ryssä” säikähti syntymääni siinä määrin, että katsoi viimeisen hetken koittaneen ja ajatteli yrittää vielä kerran. Olen aina puolustellut Suomen armeijan perääntymistä sillä, että olin vasta 9 päivän ikäinen enkä omannut aseenkantolupaa silloin, kun Pitkärannasta oli lähdettävä tälle ikuiselle evakkotaipaleelle. Kaikenlaista roinaa on matkan varrelle jäänyt. Tänne Kalajoellekin yksi rukoushuone. 

  

En minä nyt ihan loppuni koe tulleen, vaikka melkoisesti vuosi täytänkin ja porukkaa olen kutsunut juhlimaan ihan kohtuullisen määrän aina kansanedustajista lapsuudenystäviin. En juurikaan ole suorittanut minkäänlaista karsintaa hyviin ja huonoihin ihmisiin, vaan olen kutsunut kaikki, jotka mielestäni ovat kutsun ansainneet. Onhan se niin, että kun tuo tilaisuus sattuu arkipäiväksi, monet ovat joutuneet vastaamaan kutsuun kielteisesti. Ei sille mitään voi. Kauimmaiset tulevat kyllä jostain ulkomailta, mutta eipä vaan paavikaan Vatikaanista taida keretä. Ikävä juttu paaville, olisi saanut muutaman karjalanpiirakankin. Niitä syödään minun juhlissani aina.

Edellisen kerran juhlin 10 vuotta sitten ja silloinkin vastoin tahtoani. Sattui vain silloin, että olin kunnan virkamiehenä, joten palkkakonttori kavalsi minut, ja kunta järjesti kuin järjestikin juhlat. Niissä ei sitten omaisia eikä ulkopuolisia ollutkaan, mutta näissä sitten toivon mukaan on. Olisihan se nolo, jos kakutkin jäisivät kokonaan syömättä. 200 hengelle on varattu, sillä eduskuntaan on mennyt avoin kutsu. Eiköhän sieltä kaikki tule. Eivät ainakaan ole estettä ilmoittaneet. Myös facebook-kaverini olen kaikki kutsunut, joten jos sattuu käymään niin, että kakku loppuu juuri sinun kohdaltasi, niin sorry vaan. Silloin olet auttamattomasti myöhässä.

Tarkoitus oli, että kaikki tavalla tai toisella Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen rakennustöihin osallistuvat tulisivat kutsutuiksi, nyt kun tämä rakennus on vihdoin valmis. Vakavasti ottaen tämä on kutsu vielä niille, joita en yrityksistäni huolimatta ole onnistunut tavoittamaan.

Tervetuloa siis särkille Kalajoen ortodoksiseen rukoushuoneeseen maanantaina 9.06. klo 14.00 alkaen. Kahvia koko päivän ja ekumeeninen iltahartaus klo 19.00.

Jos et ole ennestään tuttu, niin tule tutustumaan. Lahjuksia en ota vastaan, vaan ne voitte ihan hyvin jättää tsasounan keräyslippaaseen. Siis mieluiten setelirahaa.