Urheilupummit

On olemassa aiheita, joista en koskaan meinaa päästä eroon. Eräs näistä on kysymys ns. urheilupummeista. Näitä on kahdenlaisia. On niitä, jotka esiintyvät suurina alan tuntijoina, vaikka kokemus perustuu ehkä joihinkin nuorisoseuran takapihalla pidettyihin pitäjäsarjan otteluihin. Ja toisaalta taas niitä, jotka ovat joka paikassa suuna päänä, koettaen kerskua vaikutusvallallaan ja monipuolisilla suhteillaan. Tosiasiassa molemmista on enemmän haittaa kun hyötyä varsinaiselle asialle, mutta heitä yleensä siedetään. Siedetään siksi, että heidän ”ulosheittämisensä” toisi negatiivista mainetta lajille ja seuralle.

Aika raakaa puhetta, mutta ehkäpä minäkin lukeudun ihmisiin, jotka luulevat tietävänsä jotakin. Minä luulen tietäväni jotain ihan vain siksi, että olen ollut urheiluelämässä mukana vuosikymmeniä, sekä urheilijana että seura-aktiivina ja lopuksi jopa valtakunnan tason vaikuttajana. Olen ollut lajiliiton hallituksessa sekä valmennusvaliokunnan puheenjohtajana. Usein siteeraamani lause ”mitä enemmän tietää, sen paremmin tietää, kuinka vähän tietää” on pitänyt minut pois kotipaikkakuntani Kalajoen urheiluelämästä. Täällä ei harrasteta lajeja, joissa voisin katsoa itseni asiantuntijaksi, vaikka harrastetasolla olenkin ollut mukana aika monessakin lajissa. Tiedän niistä juuri sen verran, että en mene neuvomaan valmentajia heidän työssään. Joskus tekisi kyllä mieli kertoa omia näkemyksiä esim. jalkapallosta, mutta kun olen tullut siihen tulokseen, että matka jopa kansalliselle huipulle on liian pitkä, puhumattakaan kansainvälisestä tasosta, en ole viitsinyt etsiä käsiini niitä, joita asia kiinnostaa.

Jääkiekko on kansainvälisesti aika pieni laji, enkä siitäkään ole niin paljon perillä, että pitäisin aiheellisena puuttua paikallisen seuran toimintaan. Kaupungin kokoon nähden täällä on ihan hyvä joukkue, josta on noussut moni kansainvälisestikin arvostettuja pelaajia, mm. Jussi Jokinen, joten tuskinpa minä mitään lisäarvoa tähänkään porukkaan toisin. Siksi olenkin erittäin otettu kansainvälisesti arvostetun lentopallovalmentajan yhteydenotoista, kun hän yleisellä tasolla halusi kuulla kokemuksiani suomalaisesta urheilusta. Piti antamiani vinkkejä vieläpä arvokkaina, vaikka en koskaan oikein tiennyt, mitä arvokasta osasin kertoa Shailenille. Katsotaan nyt, miten pääsarjaan noussut seura menestyy, mutta uskon että menestyy, jos onnistuu hankkimaan kunnon sponsoreita ja pitämään ”perskärpäset” kurissa. Tiettävästi niitä ei kai vielä ole paljon tuon palloilulajin ympärillä pyörinytkään, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin ilmestyy varmasti.

Urheilulla on se paha vika, että viihdearvosta huolimatta monet näkevät siinä hevosen, jolla voidaan ratsastaa maineen huipulle, vaikka omat kyvyt eivät riittäisi muuhun kuin itsensä kehumiseen.

Jyvien seulominen akanoista vie paljon energiaa. Seuran vetäjien tulisi aina kysyä tulokkaalta yksi kysymys: ”Miksi haluat mukaan?” Jos tähän ei heti löydy luotettavaa vastausta, kannattaa miestä pitää vähän aikaa vaihtopenkillä.

Kun todellinen fani kysyy: ”Mitä tarvitsette?”, niin nämä perskärpäset miettivät ”Mitä minä tästä hyödyn”.

Niin että jos nyrkkeilyseuran tänne perustatte, niin mukaan tulen. Jalkapallokentän reunallakin saatan seisoskella, mutta sitten asiantuntemukseni loppuukin. Ehkäpä minä lentopalloa alan fanittamaan, sillä toivon todella onnea ja menestystä Shailenin porukalle. Toisi se Kalajoellekkin mainetta ja kunniaa, mutta ihan sarjan hännillä roikkuminen herättää vain sääliä.