Positiiviset palat

Olen kerran aikaisemminkin valittanut sitä, että tämä blogini on niin negatiivinen media, että ei aina oikein viitsisi edes kirjoittaa, kun siitä niin helposti syntyy narisijan mielikuva. Se nyt kuitenkin on niin, että ”eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat”, sanoi suuri Mestari. Siksi kai sitä tulee puututtua asioihin, jotka suorastaan huutavat puuttumista. Tosi kuitenkin on, että täällä Kalajoella on paljon positiivisia asioita, jotka ansaitsevat muutaman kiitoksen sanankin. 

 Kuva: Reijo Karjalainen

Parasta kaikessa on kai Kalajoen talouden hoito. Tuskinpa Suomessa on montakaan samankokoista kuntaa tai kaupunkia, joka on saanut taloutensa, näinä vaikeina aikoina, pidettyä kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pitäisikö ihan sanoa, että hyvänä. Kyllä minä uskon, että se on paljolti kaupungin päättäjien ansiota.

Toki on paljon asioita, joita tekisi mieli arvostella. Enhän minä siinä mielessä ole keskivertokansalaista kummempi, mutta olen nyt päättänyt pitää suuni supussa, ainakin tällä kertaa.

Varsin merkittäviä tapauksia Kalajoella on ollut useampiakin, vähättelemättä niistä yhtään mitään. Urheilumiehenä haluan kuitenkin nostaa esille lentopallon nousun korkeimmalle sarjatasolle. Minun arvoasteikossani se ohittaa jopa loma-asuntomessut. Loma-asuntomessut olivat kyllä tapahtumana varsin iso, mutta sen pitkäaikaisvaikutukset eivät ehkä sittenkään nouse samalle tasolle kuin mahdollisesti vuosikausia kestävä lentopallojulkisuus. Varaushan se on tähänkin asetettava, nimittäin se, että LiigaSärkät todella pysyy sarjassa. Kyllä minä katson, että kiitos tästä lankeaa Shailen Ramdoolle, joka todella on osoittautunut ammattimieheksi, ja teki ammattimiehen työtä tämän palloilulajin hyväksi. Uskon myös Shailenin sanaan, että sarjassa pysytään, jos hän saa tehdä työnsä rauhassa. Sen takia en ole edes yrittänyt puuttua seuran asioihin, koska en katso itseäni riittävän päteväksi. Toki olen ollut oman lajini lajiliiton hallituksessakin muutaman vuoden, eikä lentopallokaan minulle ihan tuntematon laji ole. Olen kuitenkin syvästi vakuuttunut, että täällä on tosi tekijöitäkin seurassa mukana.

 

Kaljaasi Ansio on myös jotenkin merkittävä saavutus. Eihän se niin ihme olisi, jos se olisi tehty vaikkapa julkisilla varoilla ja teollismaisesti. Kuitenkin minulle on kerrottu, että pääosin työt on tehty talkoilla, eikä yhteiskunnan varoja ole siihen juurikaan käytetty. Ikävä, että en vielä ole ollut tilaisuudessa matkustaa sillä. 

 Kuva: Plassin kyläyhdistys, www.plassi.fi

Sellaistahan se on. Vähän kerrassaan tämä kaupunki alkaa saada kaupunkimaisia piirteitä ja kehittyy jatkuvasti. Siitä paljon parjatusta kateudestakaan en kovin paljon merkkejä ole täällä havainnut. Kateutta on kaikkialla, joten sitä ei voida pitää minään kalajokisten yksinoikeutena.

Aikanaan toteutuu varmasti tuo ostoskeskuskin tuohon kaupungin keskustaan. Kaupungin tehtävähän sen rakentaminen ei ole, mutta olen satavarma siitä, että Halpahalli tekee hyvää työtä aikanaan, jos vain saa luvan työhön.

Kyllä se Fennovoiman osakkeiden osto on myös hyvä päätös kaupungilta, jos siihen rahat ovat olemassa. Sanokoot ydinvoiman vastustajat ihan mitä vain: edullisin ja saasteettomin energiantuottotapa on ydinvoima. Rakennustyön sivuvaikutukset heijastuvat varmuudella myös tänne Kalajoelle, niin että olisi varmasti vähintään kohtuullista, että olisimme jollakin tavoin hankkeessa mukana. Kai se jo nyt on tullut kaikille selväksi, että laitos rakennetaan joka tapauksessa. Kuten kai joistakin blogeistani on voinut päätellä, mikään tuulivoiman kannattaja en ole. Melko varmaa kuitenkin on, että tänne rakennetaan myös tuulivoimapuisto, joten otetaan siitäkin irti se hyöty mikä otettavissa on. Parhaassa tapauksessa saamme työtä sekä rakentamisesta että purkamisesta. 

Olisihan näitä hyviä päätöksiä paljon muitakin, vaikka ”jarrumiehet” joskus yrittävät heitellä kapuloita rattaisiin. Toivottavasti kaupunki kuitenkin kasvaa ja menee eteenpäin samaa vauhtia kun Kalajoen satama on tähän asti mennyt.

Tähän sitten lopuksi vain kiitokset Kalajoen luterilaiselle seurakunnalle, joka halusi perustaa satamakirkon Kalajoen satamaan ja jonka perustamisessa sain alusta asti olla mukana, niin ”vääräuskoinen” kun olenkin. Onneksi Jumala on kaikille sama.