Suomalainen koulutus

Näitä blogeja on olemassa hyvin monen tyyppisiä. Toiset leipovat ja toiset seuraavat muotia. On olemassa myös eri asioiden harrastajilla omia blogejaan. Enemmän tai vähemmän tarpeellisia kaikki. Jos ei sitten muille, niin ainakin kirjoittajalle itselleen.

Tämän blogin tarkoitus on kai sitten hieman jarrutella kerskailua ja kertoilla asioista yleisesti. Joskus voisi jopa luulla, että tarkoitus on aina vaan arvostella, vaikka etupäässä tarkoitukseni on kääntää se mitali toisin päin, jotta voitaisiin hieman vilkaista molempia puolia. En siis milloinkaan ole tietoisesti loukannut ketään tai kiihoittanut ketään ketään vastaan. Eiköhän tässäkin päde se vanha sanonta, että ”se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.”

Suomalainen koulujärjestelmä on ollut hampaissani ennenkin, enkä aio mieltäni muuttaa, ellei toisin todisteta. Koulutusjärjestelmä ei ole huono, mutta kyllä minä luulen, että Cygneuksen Uuno kääntyisi haudassaan, jos näkisi mihin on menty. Nykyinen nuoriso ei ole koskaan kokenut aikaa, jolloin oppikouluun pyrittiin ja ”parhaat”valittiin. No eivät ne aina parhaita olleet, sillä toki silloinkin oli mukaan ympätty tietynlainen suosikkijärjestelmä, pyytämällä suositusta kansakoulun opettajalta. Se oli mukava tapa pullauttaa pois ne, joista edellinen opettaja ei oikein tykännyt. Kaikesta huolimatta systeemi hakkasi peruskoulun mennen tullen.

 

Peruskoulun ideana oli se, että kaikki saisivat mahdollisuuden suorittaa ylioppilastutkinnon. Toimiihan systeemi jotenkuten, ja ylioppilaiden määrä on kyllä noussut, mutta taso selvästi laskenut. Jotta tosiaan koko ikäluokasta voitaisiin leipoa ylioppilaita, oli pakko hilata rimaa sen verran alemmaksi, että nekin, jotka eivät rimaa olisi oppikoulun aikoihin ylittäneet, pääsevät siitä nyt yli. Tämä on heijastunut myös myöhempiin opiskeluihin ja esimerkiksi kehitysmaana pitämämme Intia on ajat sitten ohittanut Suomen, mitä korkeampaan koulutukseen tulee.

Kirjoitan tämän ihan vain siksi, että Suomessa yhä vielä hehkutetaan takavuosien PISA-menestystä ja ihmetellään, miksi se ei jatku. Ei jatku ei, sillä meidän koulutus on aika matalaa tasoa. Jos nyt vähän politiikkaakin tässä väläytän, niin täytyy todeta, että tämä suomalaisen politiikan nykyinen ”nappulaliiga” ei osaa edes laskea. Yhtenä syynä Suomen ongelmiin on laskutaidon puute. Sanoisinko, että Suomen koulutus on kuin pannukakku. Laaja, mutta aika matala. 

 

Se tästä kotimaisesta koulutuksestamme. Kyllä me sillä tulemme toimeen, kunhan emme ihmettele, miksi möhlimme maailmalla. Ei ole tärkeää, että joka kylässä on yliopistoksi kutsuttu laitos. Tärkeää olisi, että tässä maassa olisi edes yksi tosi korkeatasoinen opinahjo.

Kokonaan oma lukunsa on sitten se kehitysapu, jota annamme ulkomaalaisille opiskelijoille. Olen varmasti profiloitunut ”mamujen” puolustajana. Ja edelleen olen sitä mieltä, että me tarvitsemme maahanmuuttajia, jotta huoltotaseemme edes näin pysyisi siedettävissä numeroissa, mutta emme ole velvollisia antamaan ”opintotukea” niille, jolla ei ole tarkoituskaan jäädä Suomeen. En enää ehdota englanninkielisen koulutuksen lakkauttamista, mutta kannatan reilujen lukukausimaksujen asettamista ulkomaalaisille. Jos he koulutuksen jälkeen jäisivät Suomeen, voitaisiin tämä palauttaa vaikkapa verovähennyksinä. Koulutus maksaa ja hyvä koulutus hyvin paljon.

Mitä näihin kansanryhmän kiihotuksiin ja kunnianloukkauksiin tulee, niin höpö höpö. Uskokoon ken tykkää. Jokainen joka minut tuntee, tietää että sellaiseen en syyllistyisi edes pakon edessä.