Suomen kurja kohtalo

Jossakin aikaisemmassa blogissani siteerasin saksalaisen Wirtschaftswoche-lehden artikkelia Suomen kriisiytymisestä. Kammottavan kauheaa luettavaa, varsinkin nyt, kun olen keskustellut myös muiden ulkomaalaisten kanssa. Kaikilla tuntuu olevan se sama käsitys, että Suomi on elänyt selvästi yli varojensa, ohittaen jossakin suhteessa jopa Kreikan. On siis melkein pakko jatkaa samasta aiheesta. Tosiasia on, että Suomen viimeaikaiset hallitukset ovat olleet kykenemättömiä hoitamaan asioita, niin hihat käärittyinä kuin ilman sitä.

 

Kyllä tässä kansa voi ottaa asioita myös omaan piikkiinsä, sillä on melko vastuutonta äänestää jo ennestään rikoksista syytettyjä ihmisiä yhtään mihinkään tehtävään. Eiväthän kaikki rikokset tietenkään ole vakavia, eivätkä edes talouteen liittyviä, mutta ne ovat kuitenkin rikoksia, eikä tee ihmisestä ”hyvämaineista Suomen kansalaista”. Rikollinen on rikollinen, eikä se siitä muuksi muutu. Jos se ei kerro epärehellisestä luonteesta, se kertoo kuitenkin välinpitämättömästä suhteutumisesta lakiin ja asetuksiin. Suomi taitaa olla ainut maa, jossa parlamentista lähes puolet on ihmisiä, joilla on merkintä rikosrekisterissä. Se kertoo myös äänestäjien suhtautumisesta lakiin ja järjestykseen. Kanervan tekstiviestejä pidetään suurempana syntinä kuin maanpetosta, johon ainakin jotkut Bilderberg-kokouksiin osallistuneet poliitikot ovat sortuneet. ”Kanervalaiset” tekstivietit ovat toki sopimattomia, mutta maanpetos on törkeä rikos.

 

Turha tässä tietysti on nyt ketään syytellä, kun asia alkaa olla lähes korjaamaton. Menipä niin tai näin, niin syvältä koukataan. Nyt pitäisi sitten vaan keskittyä asioihin, joilla todella voidaan korjata tämän maan asioita. Vaikeaa se on, mutta seuraavat toimenpiteet ovat lähes välttämättömiä.

 

1.     Puoluekuri pitää kieltää perustuslain vastaisena.

2.     Enemmistöhallitukset pitää kieltää. Puoluekurin vallitessa enemmistöhallitus vie eduskunnan valvonnalta pohjan pois. Vähemmistöhallitus joutuu aina tekemään koko kansaa tyydyttäviä päätöksiä pysyäkseen pystyssä.

3.     Hallituksen ministereiltä on vaadittava oman alansa osaamista. Jokaisesta puolueesta löytyy ammattimiehiä alalta kuin alalta. Koko maailma nauraa kansalle, joka pitää puolustusministerinä ihmistä, joka ei ole käynyt edes armeijaa. Ministerin ei siis tarvitse olla eduskunnan jäsen. Mieluimmin päinvastoin.

4.     Jos ministeri kuitenkin on eduskunnan jäsen, olisi hänet jäävättävä hallituksen luottamusta koskevissa päätöksissä. Ei ole yleisen oikeustajun mukaista, että ihminen päättää omasta luottamuksestaan.

5.     Työmarkkinajärjestöjen roolia palkojen junailussa pitäisi rajoittaa.

6.     Ulkomaalaisten ilmainen koulutus pitäisi lopettaa. Reilu lukukausimaksu, joka palautettaisiin silloin, kun verokertymä tässä maassa olisi sen suuruinen.

7.     Malmivarojen lahjoittaminen ulkomaalaisille olisi lopetettava. Nykyinen järjestelmä antaa oikeuden kuljettaa kaikki luonnonvarat pois maasta ilman pienintäkään korvausvelvollisuutta, jos viejänä on esimerkiksi kaivosoikeudet omaava yhtiö. Mahdolliset tulot siirretään sitten yhtiön tilille ulkomaille, suomalaisen verottajan ulottumattomiin.

 

En usko, että nuo 7-teesiäni vielä riittäisivät, mutta kyllä ne pitkällä aikavälillä vähän olosuhteitamme parantaisivat. Jos tuohon lisäisin vielä, että koulujen- ja kodin kasvatusvelvollisuutta pitäisi hieman kriittisemmin tarkastella. Nykyinen uusavuttomien sukupolvi tuhoaa tämän maan lopullisesti, jos kehityksen annetaan jatkua samaan suuntaan.