Koulu-uudistus

Kaikenlaisia sanontoja on matkani varrelta ”vaatteisiin tarttunut”. Eräs näistä on tämä hokema ”ei oppi ojaan kaada”. Toistaiseksi lyhyen eläkeläisurani aikana olen oppinut arvostamaan aamutunteja, sillä ne tarjoavat tilaisuuden opiskeluun ja uuden oppimiseen. ”Vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä”, kuulin joskus nuorena sanottavan, ja naureskelin sanonnalle katsellessani ”huru-ukkojen” touhuilua. Nyt olen itsekin saavuttanut tuon huru-ukkoiän ja huomannut monissa asioissa kykyjeni heikenneen, mutta yllättäen huomannut myös sen, että tiedonjano ei ole mihinkään kadonnut ja että kokemus ei lakkaa karttumasta, vaikka eläkejuhlat on jo vietetty. Niinpä nyt sitten tämän aamun kokemuksia.

Kuuntelin aamun puheradiota, jossa haastateltiin jotakin opettajaa, jonka ajatuksiin oli erityisen helppo yhtyä. Hänen mukaansa Suomen nykyinen koulujärjestelmä on historiallisilta ajoilta ja vähintään nyt, kun kansainvälinen arvostuksemmekin alkaa laskea, olisi aika uudistaa jotain. Kahvipöydässä sitten keskustelimme asiasta vaimoni kanssa. Asia kun sattuu olemaan meille molemmille ihan omakohtaisesti tuttu. Seuraavassa kerronkin sitten pääasiassa omia ajatuksiani, tai ajatuksia, joista olen ”puheradion” kanssa samaa mieltä.

Pakollista opetusta tulisi vähentää 50 %. Ei kuitenkaan niin, että aineita karsittaisiin tuo määrä, vaan käytettäisiin sitä paljon puhuttua ”juustohöylää”. Siis kaikkien aineiden pakollinen osuus pitäisi viilata sille tasolle, että yleissivistys säilyisi, mutta asiasta innostuneet saisivat jatkaa korkeammalle tasolle. Näinhän periaatteessa on jo nyt matematiikan kohdalla, jossa voi valita pitkän tai lyhyen matematiikan. Aivan samoin voisi asianlaita olla monen muunkin aineen kyseessä ollen. Kyllä minä varmasti aikanani olisin valinnut pitkän fysiikan, vaikka en pidäkään kovin tärkeänä, että kaikki osaavat laskea kiihtyvyyden vapaassa putouksessa. Monet muutkin fysiikan kaavat ovat suurimmalle osalle ihmisiä täysin tarpeettomia, ja niiden opiskeluun käytetty aika ajan haaskausta. Jos asia ei kiinnosta, niin se ei vaan kiinnosta. Sen sijaan kovin tarpeellista ja yleissivistykseen kuuluva asia on esimerkiksi tieto siitä, että äänikin tarvitsee jonkin ajan kulkiessaan jonkun matkan. Huuto ei siis ole samaan aikaan kuulijan korvassa kuin se on huutajan huulilla.

Kielivalikoimaa voisi lisätä, mutta samalla myös valinnan vapautta niiden suhteen. Pakkoruotsi pois, ja samalla joku muu kieli valinnaisena. Ehkä pakkoenglannin hyväksyisin, jos hyväksyntää minulta kysyttäisiin. Eivät taida kuitenkaan kysyä. Uskonnon opetuksen suhteen on ainakin minun aikanani käytetty hyvin kerettiläisiä menetelmiä. Suurin osa minun ikäluokkani ihmisistä uskoo, että Jumala on siunannut Suomen kansan ja sen talvisodan aikaiset aseet. Ainakaan minulle ei kerrottu, että meidän luterilainen uskontomme onkin eräs maailman pienimmistä ”lahkoista” ja että se on valtauskontona Suomessa Ruotsin kuninkaan määräyksestä. Niin kristillisenä kuin itseäni pidänkin, on mielipiteeni kuitenkin se, että varsinainen uskonnon opetus kouluissa pitäisi kieltää ja korvata uskontojen historialla ja siveysopilla. Suvivirsi on kaunis laulu, joten lauletaan sitä vaan edelleenkin.

Koulu-uudistus taitaisi oikeasti olla tärkeämpi asia kuin tuo paljon puhuttu ja parjattu kuntauudistus. Tuskin kuntauudistusta edes tarvitaan, mutta mahdollisimman nopea kunnallisen päätöksentekojärjestelmän uudistaminen. 

Tuntuuko vanhan jauhamiselta, jos ihmettelen yhä edelleen, miksi matematiikan opettajan virkaa hakenut, mutta toiseksi jäänyt valittiinkin maatalouslomittajaksi. Maataloudesta hän ei tosin mitään ymmärrä, mutta olihan hän toisella sijalla valittaessa matematiikan opettajaa. Periaatteessa tuollainen käytäntö on kunnallispolitiikassa. Kun ihminen ei tule valituksi kunnan valtuustoon, nimetään hänet kulttuurilautakuntaan. Asiasta hän ei tosin mitään ymmärrä eikä ole sinne halunnut enempää kuin äänestäjätkään ovat häntä sinne äänestäneet. Onpahan vain vanha poliittinen käytäntö, että tehdään miehestä maatalouslomittaja.