Luulen, että Kalajoen Satamakirkko on monelle varsin uusi asia. Miksipä ei olisi, sillä jo Kalajoen satama kalskahtaa hieman oudolta monen korvissa. Totta kuitenkin on, että Kalajoella on erittäin hieno satama, joka jo nyt on eräs Suomen suurimmista puutavarasatamista, eikä liikenne suinkaan ole pelkästään puutavaran varassa, vaan satamassa on kaikenlaista tavaraliikennettä. Ja on aihetta olettaa, että ydinvoimalaprojekti tuossa naapurikunnassa tuo lisää vilskettä myös tähän lähisatamaan. Ei siis ole ihme, että Kalajoen ev.lut. seurakunta näki asialliseksi tarjota myös saunaa ja sielunhoitoa merenkulkijoille.
Kuva: Reijo Karjalainen
Pari
vuotta sitten perustettiin Kalajoen satamakirkko seurakunnan, sataman ja
vapaaehtoisjoukon toimesta. Sain alusta asti olla porukassa mukana, joten ihan
hieman voin tuosta ansiosta pistää omaankin piikkiini, vaikka olinkin ns.
”vääräuskoinen”. Myös merenkulkijoista suurin osa on ”vääräuskoisia”, joten
mitään tunnustuksellista oppia ei ole koetettu koskaan kellekään syöttää.
Täysin uskonnottomia ei merenkulkijoissa juuri ole, sillä kyllä meri on sen
verran mahtava elementti, että se saa ihmisen ajattelemaan elämän suuria
kysymyksiä. Jos joku tällainen harvinaisuus joukkoon eksyy, ei satamakirkko ole
sulkenut ovia myöskään häneltä. Kirkko palvelee kaikkia sataman käyttäjiä
uskontoon, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomatta.
Miten me sitten palvellaan? Eiköhän sekin ole palvelua, että ollaan olemassa. Kovaa maata jalkojen alla ja kuuntelevia ihmisiä. Aika harvoin järjestetään varsinaisia jumalanpalveluksia, mutta toki niitäkin joskus. Merimiesten pahin ongelma on kai koti-ikävä, jota juuri kuuntelemalla voidaan vähän lieventää. Tosi lämpimästi miehet puhuvat kotona odottavasta perheestään, ja kun tarjoamme heille nettiyhteyden sinne, on kiitollisuus melkein käsin kosketeltavaa. Kun pahimmat vaikeudet on purettu ja ikävä saatu rauhoitettua, jatketaan iltaa sitten säädyllisten huvitusten parissa. Juodaan kahvia, pelataan biljardia ja lauletaan karaokea. Ei ehkä vaikuta kovin kirkolliselta, mutta sellaista elämä on. Ihan maallisia alkoholittomia juomia ja puhelinkortteja myydään pienessä myymälässämme matkamuistojen ja muun tarpeellisen, tai tarpeettoman ”roinan” lisäksi. Se sanoman saattaminen ei todellakaan ole se kaikkein tärkein asia, sillä kyllä näillä miehillä on yleensä oma uskontonsa, johon he luottavat kuin vuoreen. Tämän luottamuksen vahvistaminen on meidän tehtävämme.
Kuten jo kerroin, satamakirkko on auki kaikille sataman käyttäjille joka ikinen arkipäivä, kun laivoja on satamassa. Taloudellinen vastuu tästä toiminnasta lankeaa pääosin Kalajoen ev.lut. seurakunnalle, jonka konkreettinen edustaja on kappalainen Suvi Lehtimäki. Vapaaehtoiset tekevät kuitenkin käytännön työn, ovien aukaisusta saunan lämmitykseen ja kahvin keittoon. Myös tätä sielunhoitoa tarjotaan silloin kun pystytään. Biljardissa on onnistuttu pitämään Kalajoen maine vielä korkealla, johtuneeko sitten siitä, että on saatu harjoitella kiinteällä alustalla. Silloin tällöin löytyy kuitenkin merimies, joka ”vanhalta muistilta” pistää pelin kireäksi.
Sekä
Kalajoen satamalla että Kalajoen Satamakirkolla on oma nettisivu, josta voitte
poimia lisätietoja. Sivut löytyvät täältä:
Tiimit
tarvitsevat täydennystä, joten ottakaapa yhteyttä Suviin. Luulen että uusi koulutus
voidaan järjestää. Kielitaito auttaa, mutta ei ole välttämätön. Palkka tästä
työstä on ruhtinaallinen: se on nimittäin hyvä mieli. Jos jotain muuta
palkkiota havittelet, älä tule mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti