Mielipiteenvaihtoviikot

Näinhän se on, että maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja samoin käy myös poliittisille puolueille. Jokainen noista osatekijöistä voi muuttua eri suuntiin ja loitota toisistaan.  Ihme ei siis ole se, että ihmiset vaihtavat puoluetta, vaan se, että sitä on tapahtunut suhteellisen vähän.  Liimana on ollut lähinnä puolueuskollisuus ja muutosvastarinta, joka nyt kuitenkin on alkanut murtua. Yksittäiset ns. ”loikkaukset” johtuvat pääosin yksittäisten ihmisten mielipiteiden ja puolueen tavoitteiden loittonemisesta, jolloin joku edustaja ei voi hyväksyä enää puolueen linjaa tai menettelytapoja. 

Aina on syntynyt myös uusia puolueita, jolloin kyse on ollut niin suuresta ”emäpuolueen” linjanmuutoksesta, että suuri joukko ihmisiä muodostaa sisäisen opposition, joka johtaa sitten uuden puolueen perustamiseen. 

Paavo Väyrysen kansalaispuolue ja Hjallis Harkimon oma irtiotto ovat kai kuitenkin yksittäisen edustajan tyytymättömyyden ilmauksia, mutta Sininen tulevaisuus edustaa hieman toista linjaa. Kun entinen puolue oli liukunut natsimielisten käsiin ja puheenjohtajaksikin valittiin rasistisista kirjoituksistaan rikostuomion saanut henkilö, täyttyi maltillistenkin poliitikkojen malja ja vuoti yli äyräittensä. Tapahtui se, mikä oli odotettavissakin. Puolue jakautui selkeästi kahtia... rasistit ja ”oikeamieliset”.  Siniset eivät siis loikanneet, vaan puolue liukui pois alta ja mm. ministeriryhmä jäi tukemaan sovittua hallituspolitiikkaa, johon tuskin ”tynkäpersut” olisivat pystyneet. Ainakaan muut hallituspuolueet eivät olisi voineet suostua tuohon rasistiseen vyörytykseen.

Ihan hyvin voidaan sanoa Sinisten pelastaneen Suomen hallituskriisiltä.

Kansan reaktiot ja järkevä politiikka eivät aina ole sama asia. On uskottavaa, että Siniset ajaa juuri sitä politiikka, jota kansa halusi ”jytkyjen” aikaan, mutta kansan mielipide kääntyy hitaasti kuin iso laiva. Osittain siihen vaikuttaa tietysti muutosvastarinta ja äänestysuskollisuus.  Puolueiden sisällä tapahtuneita muutoksia ei keskivertoäänestäjä edes huomaa.  Minulle Sininen tulevaisuus edustaa niitä arvoja, joita SMP ja alkuperäinen Perussuomalaiset rp edustivat.  Kyllä nykyinen ”persujen” porukka vaikuttaa lähinnä natsipuolueelta, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä Suomen politiikassa.  Mutta milloin kansa huomaa tämän? 

Tavallaan ymmärrän Kaj Turusta, joka yksinkertaisesti joutui paniikkiin ”persujen” linjan ja johdon pikaisesta muutoksesta, mutta ei jaksanut tehdä työtä Sinisen tulevaisuuden eteen.  Saattoi myös olla niin, että hän katsoi oman tulevaisuutensa Kokoomuksessa paremmin turvatuksi.

Paavo Väyrynen tuskin koskaan on ajatellut muuta kuin omaa itseään ja Hjallis on pelimies.

Veikkaan, että Harkimo säilyttää paikkansa eduskunnassa, mutta Väyrynen on tehnyt poliittisen itsemurhan. Luultavaa on, että sekä Sinisen tulevaisuuden että ”persujen” kansanedustajista suurin osa putoaa seuraavissa vaaleissa.  Meidän on kuitenkin muistettava, että Perussuomalaiset rp aloitti aikanaan yhdellä kansanedustajalla, eikä SMP:kään kannatuksellaan juhlinut heti perustamisensa jälkeen.

Näin se vaan menee. Hyvä aate, hyvä poliittinen ohjelma ja periksiantamattomuus tuovat kyllä aikanaan menestystä.