Leikataan ja kyykytetään

Nuo ovat populistisia sanoja, joita oppositio käyttää lietsoakseen hallituksenvastaista politiikkaa.  Sen verran olen jo elänyt, että pystyn ymmärtämään tilanteen, jossa tällä hetkellä olemme.  Jos halutaan saada velkaantuminen pysähtymään ja maan talous jatkuvaan nousuun, on vain tehtävä jotakin. Jokainen asioita ymmärtävä ihminen tajuaa, mitä on on tehtävä.  Nuo ovat juuri niitä työkaluja, joita hallituksella on, vaikka oppositio on antanut toimenpiteille hieman halventavat nimet, joita sitten heitellään sopivasti kiihotuspuheiden väliin.

Vihreät huutavat kurkku suorana koulutusleikkauksista, vaikka minun mielestä koulutukseen suorastaan poltetaan rahaa, siinä uskossa, että sieltä löytyisi se autuus. On totta, että koulutus on tärkeää, mutta joku tolkkuhan siinä pitäisi olla. Olen itse opiskellut sekä opintotuella että täysin ilman tukea, jolloin piti kesän kuluessa saada säästöön se raha, jonka talvella kulutti.  Toki sitä hieman jouduin paikkaamaan äidin takaamalla opintolainalla.  Kun tuo paljon puhuttu opintotuki tuli, ei sitten lainaa enää tarvittu. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että opintotuki pitäisi kokonaan lakkauttaa ja siirtyä valtion takaamaan opintolainaan. Se lankeaisi kun ”manulle illallinen” jokaiselle opiskelupaikan saaneelle.  Se kasvattaisi alusta alkaen vastuuseen, koska laina pitäisi maksaa takaisin.  Sen lisäksi se olisi iso säästö valtiolle, vaikka uskonkin, että aina on niitä ”luusereita”, jotka eivät lainaansa pysty maksamaan. Osa opiskelijoista keskeyttää opinnot joka tapauksessa, mutta keskeyttäjien määrä varmasti vähenisi.  Enemmistö kuitenkin valmistuu ja maksaa velkansa. Jos tuo laina ei oikeasti riitä, voidaan hakemuksesta myöntää toimeentulotukea.

Muistan ajan, jolloin oppilaitoksissa oli lukukausimaksut ja vähävaraiset saattoivat päästä vapaaoppilaspaikoille. Ruoka toki piti ihan itse maksaa, mutta en usko, että noiden asioiden takia kukaan jätti opinnot opiskelematta.

Kysehän ei nykyiselläänkään ole mistään varsinaisesti opintoihin käytettävästä tuesta, vaan opiskelijoille suunnatusta sosiaaliavusta.  Jos siitä siis leikataan, ei se ole koulutusleikkaus, vaan sosiaaliavusta nirhaisu.  Se on helposti kompensoitu, kun jättää ne keskiviikkoiset karkelot väliin.   Ei minulla ollut niihin varaa osallistua, mutta tulipahan luettua tentteihin. 

Täysin tarpeeton menoerä valtiolle on puoluetuki.  Ennen 60-lukua kaikki puolueet joutuivat toimimaan omillaan ilman mitään lakisääteistä tukea. Silloin SMP vastusti tukea, mutta nöyrtyi myöhemmin nostamaan sen ollakseen samalla viivalla muiden puolueiden kanssa.  Nykyisistä eduskuntapuolueista vain Sininen tulevaisuus toimii omillaan.

En edes tiedä, kuka on keksinyt sanan kyykytys, mutta vaikuttaa kovasti Antti Rinteen ay-retoriikalta.  Kai sillekin sanalle hieman hurrataan, vaikka suuresti ihmettelen, mitä kyykytystä se on, että ihmisiä kehotetaan toimimaan itsensä parhaaksi.  Ei siis enää kyykytetä ketään, lopetetaan vain tukien maksaminen niille, jotka eivät ole tukea ansainneet.

Kun nyt taas näin radikaalisti kirjoitan, niin heitänpä lisää löylyä.  Ei todellakaan tarvitse ihan joka kirkonkylässä olla yliopistoa, korkeakoulua eikä edes ammattiopistoa. Puolella pärjättäisiin, ja samalla voitaisiin helpottaa työvoimapulaamme.  Sellainenhan meillä oikeasti on, vaikka sitä hienostellen nimitetään kohtaanto-ongelmaksi. Onhan se tietysti sitä, jos kuusamolainen merikapteeni ei saa työtä kotipaikkakunnaltaan, tai itseään ylikoulutettuna pitävä insinööri suostuu vain Nokian johtajan palkkoihin. 

Kyllä tämä nykyinen ”työttömyys” on hyvin asenteellista. Liiallinen kouluttaminen vie motiivin tehdä suoritustason työtä.  Täytyy yhtyä muutamien oppositiopoliitikkojen sanoihin: ”Suunta tuntuu olevan oikea, mutta toimenpiteet riittämättömiä.”  Tottahan se on… ei ole riittävästi leikattu.